EU:lta luettelo torjuttavista vieraslajeista - myös Suomeen uusi laki riskien hallitsemiseksi
EU:n jäsenmaat ovat hyväksyneet vieraslajiluettelon. Luettelon sisältämien lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Sen sijaan täpläravun pyynti ja käyttö voi edelleen jatkua, vaikka laji sisältyykin EU:n luetteloon. Kansallinen vieraslajilaki on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Vieraslajilaki antaa mahdollisuuden nimetä myös kansallisesti haitallisia vieraslajeja, joista voi aiheutua vahinkoa erityisesti Suomen oloissa.
EU:n jäsenvaltiot päättivät EU:n vieraslajiluettelosta 4. joulukuuta Brysselissä. Luetteloon sisältyy viisi Suomen luonnossa esiintyvää vieraslajia: kasveista persianjättiputki, armenianjättiputki ja keltamajavankaali sekä selkärangattomista täplärapu ja villasaksirapu. Lajiluettelo rajoituksineen tulee voimaan vuoden 2016 alusta.
Pääsääntönä on, että listan lajien maahantuonti, myynti, kasvatus, käyttö ja ympäristöön päästäminen on EU:ssa kielletty. Kieltojen noudattamista valvotaan muun muassa rajatarkastuksilla. Jäsenmaiden tulee myös valmistella seurantajärjestelmä, jolla luettelon lajien levinneisyyttä ja torjunnan vaikutuksia seurataan.
EU:n vieraslajiluetteloon on otettu ensivaiheessa yhteensä 37 lajia. Suomessa viiden jo luontoon levinneen lajin lisäksi luetteloon sisältyy seura-, harrastus- ja lemmikkieläiminä tai eläintarhoissa pidettäviä lajeja, kuten supi eli pesukarhu, siperian maaorava, iso-orava, punakorvakilpikonna sekä aikaisemmin tarhaeläimenäkin tunnettu nutria eli rämemajava. Suomelle turkistarhauksen kannalta tärkeä minkki ei ainakaan tässä vaiheessa sisälly EU:n vieraslajiluetteloon.
Täplärapujen pyynti Suomessa voi jatkua
EU:n vieraslajiluettelossa on myös Suomessa jo laajasti eri vesistöihin istutettu täplärapu, jolla on merkittävä rooli Suomen kalataloudessa. Täpläravun pyynti ja käyttö saa meillä kuitenkin edelleen jatkua. Tämän mahdollistivat Suomen neuvottelut EU:n komission kanssa. Asia oli esillä myös maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen sekä ympäristö-, meri- ja kalastuskomissaari Karmenu Vellan kesken syyskuussa 2015. Neuvottelut olivat Suomen kannalta tuloksekkaita, sillä EU:ssa ymmärrettiin, että laajalle levinneen täpläravun hävittäminen ei ole mahdollista eikä järkevää.
– Suomelle on ollut tärkeää, että täpläravun pyynti ja käyttö sisältävät myös elävien yksilöiden kuljetuksen, varastoinnin ja myynnin. Nämä toimenpiteet sisällytetään lajin hoitosuunnitelmaan eli kansallinen rapustrategia päivitetään, kertoo neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti.
Jatkossa täplärapua ei saa kuitenkaan enää levittää uusiin vesistöihin. Tämä on perusteltu kompromissi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Eläviä täplärapuja ei saa myöskään myydä toiseen EU-maahan, jotta sen leviäminen voidaan estää.
Kansallisella lailla haitalliset vieraslajit hallintaan
Haitallisten vieraslajien torjuntaa edistävä kansallinen lakiehdotus on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Lain tarkoituksena on estää haitallisimpien vieraslajien maahantuonti, niiden kasvattaminen sekä päästäminen ympäristöön. Uuden lain taustalla on EU:n vieraslajiasetus, jolla torjutaan haitallisia vieraslajeja koko unionin alueella.
Vieraslajilaki antaa mahdollisuuden nimetä myös kansallisesti haitallisia vieraslajeja, joista voi aiheutua vahinkoa erityisesti Suomen oloissa. Kansalliseen luetteloon otettavista vieraslajeista ja niiden tuonti- ja muista kielloista säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella. Esimerkiksi kaukasianjättiputki on tarkoitus sisällyttää kansalliseen luetteloon.
Vieraslajilaissa korostetaan myös maanomistajien ja ammattimaisten toimijoiden vastuuta. Maanomistajan pitäisi hävittää kiinteistöllä esiintyvä haitallinen vieraslaji tai rajoittaa sen leviämistä, jos esiintymästä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisten terveydelle.
Hävittämisen edellytyksenä on, että käytettävissä on tavanomaisia ja kustannuksiltaan kohtuullisia keinoja. Käytännössä velvollisuus voisi syntyä erityisesti suojelualueilla ja niiden lähialueilla, missä haitalliset vieraslajit voivat vahingoittaa uhanalaista lajia tai suojeltua luontotyyppiä. Velvollisuus ei koskisi lintujen eikä nisäkkäiden torjuntaa. Ammattimaisen toimijan velvollisuutena olisi huolehtia siitä, ettei käsiteltävien tuotteiden tai aineistojen, kuten kasvintaimien tai maa-aineksen mukana pääse leviämään haitallisia vieraslajeja.
Maailmalaajuisesti haitallisia vieraslajeja pidetään vakavana uhkana luonnon monimuotoisuudelle. Vuonna 2012 Suomessa laadittiin kansallinen vieraslajistrategia, jossa erityisen haitallisiksi vieraslajeiksi luokiteltiin jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja minkki.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
EU:n vieraslajiluettelo: neuvotteleva virkamies, Johanna Niemivuo-Lahti, puh. 0295 16 2259
Kansallinen vieraslajilaki: lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen, puh. 0295 162 456
etunimi.sukunimi@mmm.fi
Lisätietoa haitallisista vieraslajeista kansallisessa portaalissa:
Kansallinen vieraslajistrategia
EU:n vieraslajiluettelo
Hyväksytty EU:n vieraslajikomiteassa 4.12.2015
pilvisutilatva (Baccharis halimifolia L),
karheaviuhkalehti (Cabomba caroliniana Gray),
oliiviselkäorava (Callosciurus erythraeus Pallas, 1779),
intianvaris (Corvus splendens Viellot, 1817),
kellusvesihyasintti (Eichhornia crassipes (Martius) Solms),
villasaksirapu (Eriocheir sinensis H. Milne Edwards, 1854),
persianjättiputki (Heracleum persicum Fischer),
armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi Mandenova),
intianpikkumangusti (Herpestes javanicus É. Geoffroy Saint-Hilaire, 1818),
sammakonputkien suvun laji (Hydrocotyle ranunculoides L. f.),
afrikanvesihäntä (Lagarosiphon major (Ridley) Moss),
härkäsammakko (Lithobates (Rana) catesbeianus Shaw, 1802),
lauttarusolehti (Ludwigia grandiflora (Michx.) Greuter & Burdet),
loikorusolehti (Ludwigia peploides (Kunth) P.H. Raven),
keltamajavankaali (Lysichiton americanus Hultén & St. John),
kiinanmuntjakki Muntiacus reevesii Ogilby, 1839,
nutria (Myocastor coypus Molina, 1782),
isoärviä (Myriophyllum aquaticum (Vell.) Verdc.),
koati (Nasua nasua Linnaeus, 1766),
amerikankääpiörapu (Orconectes limosus Rafinesque, 1817),
amerikkalaisperäinen Orconectes virilis -rapu (Orconectes virilis Hagen, 1870),
kuparisorsa (Oxyura jamaicensis Gmelin, 1789),
täplärapu (Pacifastacus leniusculus Dana, 1852),
piinahelmikki (Parthenium hysterophorus L.),
rohmutokko (Perccottus glenii Dybowski, 1877),
raastotatar (Persicaria perfoliata (L.) H. Gross (Polygonum perfoliatum L.)),
punarapu (punainen suorapu) (Procambarus clarkii Girard, 1852),
marmorirapu (Procambarus sp.),
pesukarhu (Procyon lotor Linnaeus, 1758),
saharaspora (Pseudorasbora parva Temminck & Schlegel, 1846),
purppurakudzu (kudzupapu) (Pueraria montana (Lour.) Merr. var. lobata (Willd.) (Pueraria lobata (Willd.) Ohwi)),
harmaaorava (Sciurus carolinensis Gmelin, 1788),
iso-orava (Sciurus niger Linnaeus, 1758),
siperian maaorava (Tamias sibiricus Laxmann, 1769),
pyhäiibis (Threskiornis aethiopicus Latham, 1790),
punakorvakilpikonna (Trachemys scripta Schoepff, 1792),
aasianherhiläinen (Vespa velutina nigrithorax de Buysson, 1905)
