Haitallisten vieraslajien seurantaan ja torjuntaan suosituksia
Haitallisten vieraslajien levinneisyyttä ja torjuntakeinoja on selvitetty poikkeuksellisen laajassa, seitsemän tahon yhteisessä tutkimushankkeessa Suomessa. Johtopäätöksissään hanke kiirehtii laivojen painovesilasteja koskevan sopimuksen hyväksymistä ja vilkkaimpien satamien saattamista säännöllisen lajiseurannan piiriin. Hanke myös suosittaa vieraslajikoordinaattoreiden verkoston perustamista ja haitallisia vieraslajeja koskevan ilmoittamisvelvollisuuden säätämistä.
”Kansainvälisen painolastivesiyleissopimuksen voimaan saattaminen olisi tarpeen laivojen mukana leviävien vieraslajien torjumisen vuoksi”, sanoo hankkeen koordinaattori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.
Hankkeen ehdottama vieraslajikoordinaattoreiden verkosto kattaisi koko maan. Haitallisien vieraslajien ilmoittamisvelvollisuus koskisi kansalaisia, viranomaisia ja tutkijoita.
”Kaikkien käytännön toimijoiden ja kansalaisten valppaus on tärkeää uusien tai nykyisten vieraslajien leviämisen estämisessä: ympäristöä on tarkkailtava ja toimiin on ryhdyttävä heti, kun havaitaan jonkin vieraan lajin leviävän hallitsemattomasti”, Lehtiniemi toteaa.
Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusiin paikkoihin levinneitä eliölajeja, kuten puutarhakasveja, riistaeläimiä, vesieliöitä tai tuholaisia. Uudessa elinympäristössään nämä meillä vieraat lajit voivat muuttaa ympäristöä, vaikeuttaa alkuperäisten lajien selviytymistä, levittää tauteja tai aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi viljelykasveille tai metsätaloudelle. Erityisen haitallisia vieraslajeja Suomessa ovat jättiputket, kurtturuusu, rapurutto, espanjansiruetana ja minkki sekä vaaralliset kasvintuhoojat.
Tyypillisimmin haitalliset vieraskasvit leviävät luontoon puutarhakarkulaisina tai puutarhasta poistetun kasvijätteen mukana. Haitalliset vieraat eläimet puolestaan siirtyvät luontoon ihmisten vapauttamina, siirtäminä tai tarhakarkulaisina.
”Olisi tärkeää tuhota puutarhasta poistettu kasvijäte oikein. Esimerkiksi jättipalsamin ja jättiputken torjumisessa olennaista on estää kasvien siementäminen esiintymäpaikallaan.”
Vesieliöiden leviämisen estämiseksi olisi erityisen tärkeää kiinnittää huomiota pyydysten, veneiden ja kalastusvälineiden puhtauteen siirryttäessä vesistöstä toiseen. Yksinkertainen keino estää rapuruton leviäminen on lopettaa pienimuotoinenkin, omaan käyttöön varattujen rapujen kuljettaminen ja väliaikainen säilyttäminen vesistössä. Rapuruton tärkein leviämisreitti on rapu itse.
Laivojen tuoma mustatäplätokko uhkaa levitä sisävesiin
Itämereen päätyvät haitalliset vieraslajit saapuvat satamiin ja sen lähivesiin laivojen mukana. Vilkkaimmat tavara- ja kemikaaliliikenteen satamat olisikin tärkeää saattaa säännöllisen lajistoseurannan piiriin, sillä suurin osa Itämeren vieraslajeista saapuu näihin satamiin ja seurannan avulla ne voitaisiin havaita varhaisessa vaiheessa.
Laaja-alainen HAVINA-tutkimushanke paljasti myös, että mustatäplätokko on kiihtyvällä vauhdilla leviämässä uusille alueille Suomen rannikolla ja satamasta toiseen. Paikallisesti laji on runsastunut erittäin nopeasti. Mustatäplätokko uhkaa nyt levitä myös Saimaan kanavan kautta sisävesiympäristöihin.
Hankkeen aikana luotiin myös malli torjuntatoimien kustannusten arviointiin sekä selvitettiin mahdollisia uusia rahoitusmekanismeja haitallisten vieraslajien aiheuttamien riskien ja uhkien torjumisen rahoittamiseksi. Iso osa erilaisista maailmalla jo käytössä olevista vieraslajien torjunnan rahoituskeinoista voisi soveltua myös Suomeen.
Havaintotiedot vieraslajiportaaliin
Seitsemän tutkimuslaitoksen, viraston ja järjestön yhteistyönä kehitettiin lisäksi kansallinen vieraslajiportaali www.vieraslajit.fi. Siihen on koottu vieraslajitietoa ja sen kautta voi ilmoittaa vieraslajihavaintonsa. Verkkopalvelun kautta on tarkoitus keskitetysti kerätä vieraslajihavaintoja koko Suomesta. Kertyneiden havaintojen pohjalta voidaan seurata haitallisten vieraslajien levinneisyyden muutoksia ja suunnitella torjuntatoimia.
Vieraslajien hallintaa ja tietoisuuden lisäämistä koskevassa HAVINA-tutkimushankkeessa seitsemän eri tahoa yhdistivät osaamisensa. Mukana olivat Suomen ympäristökeskus SYKE, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, Varsinais-Suomen ELY-keskus sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Hankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.
Lisätietoja:
erikoistutkija Maiju Lehtiniemi, hankkeen koordinaattori, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 356
neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti, maa- ja metsätalousministeriö
etunimi.sukunimi@mmm.fi, puh. 0295 16 2259
