Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen puhe Bioenergiapäivillä 24.4.2013

Metsäntutkimuslaitos julkaisi vastikään ilahduttavan uutisen: Metsähakkeen käytössä saavutettiin viime vuonna jälleen uusi ennätys. Metsähaketta poltettiin viime vuonna jo 8,3 milj.m3. Lämpö- ja voimalaitoksissa käyttö kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 11%. Jos verrataan reilun vuosikymmenen taakse, metsähakkeen käyttö on kasvanut yhdeksänkertaiseksi vuoteen 2000 verrattuna. Huima saavutus metsähakeketjujen toimijoilta ja metsä- ja energiasektoreiltamme!

Suomi on ainutlaatuinen maa siinä, että meillä tuotetaan erilaisilla puupolttoaineilla lähes neljännes (23%) energian kulutuksestamme. Maatalouden energiakäytöstä tuotetaan jo yli 40 % uusiutuvilla energialähteillä. Pääosa tästä on tilojen omissa lämpölaitoksissa hakkeella tuotettua lämpöenergiaa.

Vaikka toimintakenttään on liittynyt viime vuosina paljon muutoksia ja myös epävarmuuksia, on ilahduttavaa että metsähakkeen käyttö on kasvanut tasaiseen tahtiin jo vuosikymmenen. Metsähakkeen tuotanto- ja toimitusketjuja on kehitetty aktiivisesti. Teille, jotka istutte salissa tänään, kuuluu kiitos ja kunnia siitä, että kasvu on ollut näin mittavaa! Kansallisesti on syytä olla aidosti ylpeitä siitä, että olemme uusiutuvan energian suhteen EU-tavoitteen mukaisella polulla.

Teemme maa- ja metsätalousministeriössä vilpittömästi töitä sen eteen, että uusiutuvan energian kasvu jatkuu myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on luoda investointeja houkuttelevat, kilpailukykyiset uusiutuvan energian markkinat. Haluamme varmistaa pitkäjänteiset, ennakoitavissa olevat tukijärjestelmät. Välillä polku on kuitenkin ollut hieman kuoppainen. Uusiutuvan energian tukia on uudistettu vuoden 2010 jälkeen merkittävästi. Kaikilta osin uudistukset eivät ole edenneet esimerkiksi komissiossa niin kuin olisimme halunneet.
Toisinaan on tullut eteen muita mutkia, kuten ennakoimattomia uudistamis- ja leikkauspaineita tukijärjestelmiin. Yhtenä esimerkkinä ei-toivottavasta kehityksestä on ollut myös se, että turpeen käyttö on viime aikoina vähentynyt paikoin hallitsemattomalla tavalla. Turpeen korvaajana on ollut osittain myös kivihiili. Tämä ei luonnollisestikaan ole ollut uusiutuvan energian politiikkamme tavoitteena. Tukalaan turvetilanteeseen on useita syitä päästöoikeuden ennakoimattoman alhaisesta hinnasta poikkeuksellisen sateisiin kesiin ja hitaaseen luvitukseen.

Hyvät kuulijat,

Maaliskuussa julkaistussa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa bioenergia-tavoitteet vuodelle 2020 pidettiin pääpiirteissään ennallaan. Hallitus piti kiinni mm. metsähakkeen käytön 25 terawattitunnin tavoitteesta sähkön ja lämmön tuotannossa vuonna 2020. Vuoteen 2025 mennessä hallitus haluaa ajaa kivihiilen käyttöä alas ja edistää metsäpohjaisen biomassan käyttöä kivihiilen korvaajana.

Myös muilla kuin puupohjaisilla biomassoilla on potentiaalia tulevaisuuden energialähteinä. Maataloussektorilla on ollut biokaasulaitosten tukemiseen käytettävissä useampiakin tukiohjelmia, mutta laitosten rakentaminen ei ole oikein lähtenyt liikkeelle. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella on meneillään selvitys rahoitettujen hankkeiden toteutumisesta. Biokaasulaitosten rahoittamista on tarkoitus tarkastella osana uuden ohjelmakauden kokonaisuutta. Energia- ja ilmastostrategian linjausten mukaisesti maatalouspohjaisen biomassan energiakäytön edistämisessä ja kehittämisessä painopiste on muissa kuin ravinnoksi käytettävissä biomassoissa.

Tuulivoiman tavoitteeksi vuonna 2025 asetettiin 9 TWh ja kotimaisen synteettisen biokaasun osuutta halutaan kasvattaa kymmeneen prosenttiin maakaasun käytöstä. Strategiassa korostetaan myös energiaomavaraisuutta ja kotimaisen energiateknologian kehittämistä.

Energia- ja ilmastostrategia on saanut myös kritiikkiä osakseen. Samanaikaisesti muutamat tahot kyseenalaistavat uusiutuvien biomassojen ympäristöystävällisyyden kokonaan verrattuna fossiilisiin raaka-aineisiin. Ympäristöjärjestöt ovat viime kuukausina kyseenalaistaneet erityisesti puubiomassan energiakäytön. Etenkin eteläisen pallonpuoliskon plantaasit on tuomittu. Esimerkiksi Greenpeace on arvioinut, että jos tukkipuita käytetään energiaksi, niiden hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen - "dirtier than coal".

Myös pohjoiseurooppalainen kestävä metsätalous on samassa yhteydessä kyseenalaistettu ja nostettu esiin hiilivelka, jos metsistä korjataan metsäbiomassaa - kuten hakkuutähteitä - energiaksi. On arvokasta että asiasta käydään keskustelua ja varmistetaan, että ne politiikkatoimet, joita olemme valinneet, vastaavat aidosti ilmastonmuutoksen hillintään. Pidän kuitenkin erityisen harmillisena sitä, että nämä keskustelut aiheuttavat epävarmuutta kentällä ja pahimmillaan hidastavat investointeja.

Edellä mainittuun liittyen haluankin sanoa muutaman sanan myös biomassan kestävyyskriteereistä. Komissio on aikeissa julkaista heinäkuussa direktiiviesityksen, jossa luodaan kiinteille ja kaasumaisille energiabiomassoille kestävyysvaatimukset. Esityksen odotetaan pohjautuvan pitkälti samoihin kriteereihin, jotka ovat jo voimassa nestemäisille biopolttoaineille. Erityisesti me suomalaiset ja ruotsalaiset olemme yrittäneet vaikuttaa siihen, että kriteerit olisivat järkeviä. Olemme vaatineet, että kestävyyskriteerit eivät saa muodostaa esteitä kestävästi tuotettujen biomassojen markkinoille. Puiden tietyille yksittäisille käyttötarkoituksille kuten energiakäytölle, ei pidä luoda omia kestävyyskriteerejä ja -järjestelmiä, jotka poikkeavat muista loppukäyttömuodoista. Kestävyys on tärkeää, emmekä yksioikoisesti vastusta kriteerejä. Olemme kuitenkin peräänkuuluttaneet sitä, että kriteerien on oltava mielekkäitä ja turhaa byrokratiaa pitää välttää. Erityisen merkittäväksi asian tekee Suomen näkökulmasta se, että jos jokin biomassaerä määritellään kestämättömäksi, niin päästökauppapuolella se luetaan fossiiliseksi. On siis todella tärkeää vaikuttaa siihen, millä perusteella jokin yksittäinen hakkutähde-erä tai vaikkapa ruokohelpierä aiotaan luokitella tulevaisuudessa kestäväksi tai kestämättömäksi.

Toinen esimerkki pitkäjänteisyyttä vaatineesta "keskustelusta" komission kanssa on ollut pienpuun energiatuen valmistelu. Komission viimeisimpien linjausten mukaan pienpuun energiatuki pitää maksaa loppukäyttäjälle eli laitokselle. Alunperin esitimme, että tuen olisi voinut saada aiempi toimija hakkeen toimitusketjussa. Komission linjauksiin on kuitenkin taivuttava ja aivan lähiviikkoina aiomme esitellä sidosryhmille uusimmat suunnitelmat siitä, miten tukijärjestelmä toimisi komission edellyttämien muutosten jälkeen - eli miten tuen hakeminen ja maksatus käytännössä tapahtuisi. Lähikuukausina on myös ajankohtaista arvioida, onko tukijärjestelmä muutostenkin jälkeen edelleen sellainen, että se olisi mielekäs ottaa käyttöön. Mikäli järjestelmä nähdään edelleen mielekkääksi, järjestelmä voisi tulla voimaan vuoden 2015 alusta. Nykyinen energiapuun kemera -korjuutuki olisi siis voimassa siihen asti kunnes pienpuun energiatuki astuisi voimaan.

Hyvät kuulijat,

On tärkeää, että meillä on yhteinen näkemys bioenergian lisäämistavoitteista. Bioenergian osuuden lisäämisestä seuraa monia hyötyjä. Kotimaisen bioenergian käytön lisääminen vähentää riippuvuutta tuontienergiasta eli merkitsee parempaa energiaomavaraisuutta. Samalla kohenee myös vaihtotaseemme. Sektorilla tarvittava osaaminen ja teknologia luovat tuloa ja työpaikkoja ja synnyttävät uusia mahdollisuuksia. Toivon innostusta ja sitkeyttä teille kaikille, jotka olette alaa kehittämässä.

Hyvät kuulijat, toivotan teille kaikin puolin antoisaa ja energistä bioenergiapäivää!