Ministeri Sari Essayah, avauspuheenvuoro Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä -avajaistilaisuudessa 8.2.2024
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah avasi hallitusohjelman kirjauksiin pohjautuvan Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä - kokonaisuuden aloitustilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja striimin välityksellä 8.2.2024.
Hyvää huomenta kaikille niin täällä Oodissa kun siellä linjoilla livelähetyksen ääressä. On ilo olla avaamassa tilaisuutta, joka on tuonut yhteen ruokajärjestelmän toimijoita todella laaja-alaisesti. Teitä on ilmoittautunut tähän tilaisuuteen yli 500 ja te edustatte kaikkia mahdollisia ruokajärjestelmän ulottuvuuksia, mikä ilahduttaa minua todella paljon! Osallistujamääräkin kertoo, että ruokajärjestelmän kestävyys ja kannattavuus ovat tärkeitä meille jokaiselle.
Vaikka olenkin ylpeä, että saan hoitaa ruokaministerin pestiä, eivät ruoka, sen tuottaminen, jalostus, jakelu ja kuluttaminen ole pelkästään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan asioita. Ruokajärjestelmä toimintoineen ja verkostoineen poikkileikkaa koko yhteiskunnan ja on yksi huoltovarmuuden peruspilareista. Kun haemme ruokajärjestelmään kestävyyttä ja kannattavuutta, se on tehtävä laajassa yhteistyössä. Siksikin iloitsen teidän kaikkien osallistumisesta tähän tilaisuuteen – meitä kaikkia tarvitaan.
Keskityn tänään hallitusohjelmassa mainittuihin kolmeen ruokasektorille erityisen tärkeään kirjaukseen. Ensinnäkin, olemme linjanneet laativamme kotimaisen ruuantuotannon pitkän aikavälin strategian kansallisen tahtotilan vahvistamiseksi ja maataloustuottajien arvostuksen nostamiseksi. Strategiatyön tarkoituksena on löytää yhteinen tahtotila ja visio, jonka varaan voimme nojautua muun muassa seuraavan CAP-kauden valmistelussa ja toisaalta osoittaa niin EU:ssa kun laajemminkin kansainvälisesti, millaista on kestävä ja kannattava ruuantuotanto maailman pohjoisimmassa maatalousmaassa.
Toimiala tarvitsee tulevaisuudennäkymiä, ennakoitavuutta ja suuntaa. Millaista on suomalainen ruuantuotanto tulevina vuosina ja vuosikymmeninä, millainen visio ja millaiset arvot ohjaavat valintojamme? Ruuantuotannon ulkoistaminen Suomen rajojen ulkopuolelle ei ole vastuullista eikä kestävää, eikä pitkässä juoksussa myöskään kannattavaa, puhumattakaan huoltovarmuudesta tai ruokaturvasta. On varmistettava, että pystymme pitämään ruuantuotannon lähellä ja hallitsemaan sitä itse.
Meidän on myös kysyttävä, kenelle me tuotamme ruokaa, omiksi tarpeiksi vai laajemmalle joukolle – millainen on Suomen rooli maailman ruokaturvan vahvistajana maailmassa, jossa alueita yhä lähempänä muuttuu viljelykelvottomiksi? Ja miten teemme sen tavalla, joka on kestävää niin luonnon kuin viljelijän kannalta – taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti?
Tätä keskustelua käydessämme kohtaamme varmuudella isoja ja viheliäisiäkin kysymyksiä. Luotan kuitenkin siihen, että me osaamme kansakuntana käydä toisia arvostavaa keskustelua ja löydämme yhdessä ne polut, joita pitkin kulkea kohti tavoitteita. Strategia- ja visiotyötä ei tarvitse lähteä tekemään tyhjästä, koska meillä on tuotettu hyvää pohjaa niin tutkimuksen kuin edellisen hallituskauden aikana mm. Yhteisessä Ruokapöydässä. Samoin hallitusohjelma antaa työlle selkeitä nurkkapultteja niin ruuantuotannon priorisoimisesta, yritysten kasvun vauhdittamisesta kuin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tärkeydestä.
Aivan uusimpana Luke julkaisi eilen TOIVO-skenaarion, jonka tavoitteilla meitä tänään haastaa pitkän linjan tutkija Csaba Jansik. Kiitokset Lukelle ja kaikille työhön osallistuneille tästä skenaariotyöstä. Raportissa on paljon pureskeltavaa ja se on erinomainen sytyke keskusteluun alan tulevaisuudesta.
Toinen merkittävä kirjaus hallitusohjelmassa on ’Suomalaisen puhtaan ruoan potentiaalin hyödyntäminen uudella kasvuohjelmalla’. Kasvuohjelmalla tavoitellaan ruokaketjun kestävyyttä, kannattavuutta ja kilpailukykyä sekä alan yritysten ja viennin kasvua sekä investointien ja työpaikkojen lisäämistä. Kuten valtiosihteerini Päivi Nerg on usein todennut, ei kasvuohjelmassa ole kyse nipusta papereita, vaan nyt on toiminnan aika, ja tämän kokonaisuuden äärellä on hihat jo kääritty, ja varmasti siitä kuullaan tänään myöhemmin lisää.
Missä olemme sitten lähiaikoina onnistuneet? Yhdessä Maa- ja metsätalousministeriön ja Ruokaviraston elintarvikkeiden markkinoillepääsytyön kanssa on onnistuttu löytämään uusia kohdemarkkinoita ja toisaalta monipuolistamaan tuotevalikoimaa, hyvänä esimerkkeinä näistä on tuoreet vientiluvat Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan. Ja kun luvat ja suhteet vientimarkkinoihin ja -maihin ovat kunnossa on yritysten vuoro ottaa enemmän vastuuta ja loistaa suomalaisen ruuan viennissä!
Haluan tässä yhteydessä alleviivata yritysten roolia. Käydessäni Saksassa Grune Wochella juttelin Irlannin elintarvikeviennistä vastaavan varaministeri Martin Heydonin kanssa, joka totesi heidän strategiatyönsä yhdeksi tärkeimmistä kulmakivistä nimenomaan yritysten aktiivisen roolin. Hallinnon on tehtävä osansa ja luotava edellytyksiä, kuten TOIVO-skenaariossakin hyvin todetaan, mutta todellinen kasvu tapahtuu yrityksissä. Kohta kuulemme hyviä esimerkkejä, kuinka Birkkalan tila, Hailia ja Atria näkevät kasvun merkityksen yrityksien näkökulmasta.
Kolmas kirjaus hallitusohjelmassa on Maatalouden tulos- ja kehitysnäkymien parlamentaarisen arviointiryhmän loppuraportissa esille nostettujen toimenpiteiden toteuttaminen. Toimenpiteiden päätarkoituksena on alkutuottajan aseman ja koko elintarvikeketjun tasapainon kehittyminen nykyistä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Tässäkin työssä olemme jo edenneet.
Lainsäädäntöhanke elintarvikemarkkinalain muuttamiseksi elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksien osalta etenee suunnitellusti, hallituksen esitys annetaan eduskunnalle syksyllä ja lakimuutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.
Hankinta- ja kilpailulakien osalta työtä tehdään yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, ja sparraamme osaltamme tiiviisti vastuuministeriötä. Toissa viikolla julkaisimme selvityksen julkisten elintarvikehankintojen sopimusrakenteista ja kustannusindekseistä, sekin tärkeä osa tämän kokonaisuuden valmistelua.
Suomen Kuvalehden ”Ammattien arvostus” -tutkimuksessa ruoka-alaan liittyvät ammatit ampaisivat viime syksynä tehdyssä kyselyssä sijoituksissaan reippaasti ylöspäin. Viljelijä oli 30 arvostetuimman ammatin joukossa, ja keittäjä ylsi toistasataa sijaa parempaan kuin aiemmin. Suomi on herännyt siihen, ettei ruoka ole itsestään selvyys, ja ruokasektoria arvostetaan syvästi. Meidän tehtävämme on kääntää tämä arvostus euroiksi ruokaketjussa ja viljelijän tilillä.
Koska meillä on kolme laajaa kokonaisuutta toteutettavana, olemme selkeyden vuoksi nimenneet tämän työn Kestävä ja kannatta ruokajärjestelmä –hallitusohjelmakokonaisuudeksi. Eli kun kuulette puhuttavan tai näette kirjoitettavan Kestävästä ja kannattavasta ruokajärjestelmästä, niin kyse on tästä meidän yhteisestä työstämme!
Hyvät ruuan ystävät,
Ei ole salaisuus, että valtiontalous on kiperän paikan edessä. Sopeutustoimia joudutaan etsimään lisää. Tällaisena aikana ne alat pärjäävät, joka osoittavat kykynsä luoda kasvua. Meidän on yhdessä osoitettava, että ruoka-ala on kasvun ala, yksi niitä pilareita, joiden varaan Suomi voi rakentaa talouttaan. Ne maat, jotka ovat tässä onnistuneet, ovat panostaneet siihen, mitä heillä on, eivätkä jääneet tuijottamaan sitä, mitä heillä ei ole. Meidän on tehtävä samoin.
Tähän haastan teidät kaikki mukaan – näytetään Suomelle, että tämä on ala, jolla on ratkaisuja tulevaisuuteen ja jolla on kasvun potentiaalia. Koko elintarvikesektori työllistää yhteensä yli puoli miljoonaa ihmistä, Maatalous- ja puutarhayrityksiä on yli 40 000, kaupallisia kalastajaa yli 4000, elintarvike- ja juomateollisuuden yrityksiäkin yli 2000 ja päivittäistavarakauppoja melkein 4500, puhumattakaan tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja kaikista hyvistä uusista aloitteista. Tämä ala jos jokin pystyy tuottamaan Suomelle kasvua.
Nostan tähän loppuun TOIVO-skenaariosta yhden yksinkertaisen ja todellakin toivoa tuovan ajatuksen: Kaikilla sektoreilla on kasvupotentiaalia. Potentiaalissa ja sen toteuttamiseksi tarvittavissa panostuksissa on eri tuoteryhmissä eroja, mutta aivan kaikkialta löytyy kasvunvaraa. Tekisipä mieleni julistaa kilpailu siitä, mikä sektori saa aikaan kasvua eniten – ei siksi, että luottaisimme vain yhteen ja unohtaisimme muut, vaan siksi, että jokaisen onnistuminen näissä kisoissa on meidän kaikkien yhteinen voitto.
Ensimmäisen askeleen kohti kestävää ja kannattavaa ruokajärjestelmää voimme ottaa jokainen itse omassa arjessamme ostamalla kotimaista ruokaa ja tutustumalla siihen, kuka ja miten meidän ruoka tuotetaan. Vain me pystymme rakentamaan tarinan suomalaisesta ruuasta ja meidän pitää tehdä se suurella ylpeydellä ja rakkaudella. Meillä on Suomessa kaikki edellytykset – kuten kestävästi tuotetut turvalliset ja laadukkaat raaka-aineet, maailman puhtain ilma, runsaasti Euroopan puhtainta pohjavettä, hyvä eläintautitilanne, monia muita maita vähemmän kasvitauteja sekä uudet innovatiiviset tuotteet – tuottaa kansainvälisille markkinoille ja vaativille asiakkaille laadukkaita lisäarvotuotteita. Minun visioni on, että Suomi on vuonna 2040 maa, jonka viljelijät voivat hyvin ja tuottavat ruokaa kannattavasti, maa, jossa kuluttajat arvostavat kotimaista, puhtaasti ja kestävästi tuotettua ruokaa, ja joka tunnetaan yritystensä kautta laajasti maailmalla parhaista tuotteista.
Jotta tuloksia saadaan, tarvitaan yhteinen visio, strategia sinne pääsemiseksi ja joukkue sitä toteuttamaan. Visiomme on selvä ja se tarkentuu samalla kun strategiaa työstetään. Joukkue olette te, joukkue olemme me kaikki. Näillä sanoin toivotan teidät kaikki tervetulleiksi rakentamaan kestävämpää ja kannattavampaa ruokajärjestelmää.
