Pilkkikilpailut on perusresilienssiä: Paikallista toimintaa pitää tukea
Kyläturvallisuus ja ihmisten ja yhteisöjen kriisinkestävyys tuntuu olevan nyt esillä joka puolella. ”Jos jotain tapahtuu, niin kyllä joka jätkä lähtee auttamaan”, totesi kyläyhdistyksemme puheenjohtaja vastikään paikallislehden haastattelussa. Haastattelu liittyi eduskunnassa helmikuussa järjestettyyn Kylät, varautuminen ja kokonaisturvallisuus -seminaariin. Seminaari oli aktivoinut Puumala-lehdenkin kirjoittamaan aiheesta.
Kaikenlainen yhteisöllisyyden kannattelu rakentaa resilienssiä, on se sitten kuorolaulua, asukasiltoja tai naapuriapua. Paikallinen kansalaistoiminta on keskeinen osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Näin todetaan Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Demos Helsingin tuoreessa tutkimuksessa. Tutkimuksen keskeinen tulos on tämä käsitteellinen hahmotus perusresilienssin ja akuuttiresilienssin suhteesta.
Paikallisen kansalaistoiminnan merkitys ymmärretään ja tunnustetaan laajasti. Oli kunnia toimia nyt valmistuneen valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Hankkeen suunnitteluun ja ohjaukseen osallistui kahdeksan ministeriötä.
Maaseutupolitiikan näkökulmasta on tärkeää tunnistaa alueelliset ja paikalliset erot. ”Maaseudulla resilienssi käytännössä edellyttää vahvaa kansalaistoimintaa”, todetaan tutkijoiden laatimassa policy briefissä. Näin syntyvää yhteisöllistä resilienssiä voi pitää ongelmallisena, sillä se asettaa alueet ja ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Erityisesti harvaan asutulla maaseudulla on totuttu tekemään itse – niin on ollut pakko, kun julkisia toimijoita ei ole pitämässä kaikista huolta.
Tutkimus antaa toimenpidesuosituksia erityisesti julkiselle hallinnolle: Julkisen hallinnon tulee tukea kansalaistoimintaa suoraan ja välillisesti. Julkisen hallinnon ja kansalaistoiminnan vuoropuhelua tulee parantaa niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin kansallisella tasolla.
Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen eli Leader-toiminnan vastuuvirkamiehenä ja puolesta puhujana olen iloinen siitä, että paikallisen kansalaistoiminnan, ja julkisen ja kolmannen sektorin kumppanuuden, arvo ymmärretään laajasti.
EU:n maaseuturahoituksella tuetaan paljon turvallisuutta ja kriittistä infraa parantavia hankkeita – kuin myös sitä perusresilienssiä vahvistavaa yhteistyötä. Aina sitä ei tule ajatelleeksi, mutta tosiaan pilkkikilpailut, hirvipeijaiset ja kylätalon talkoot lisäävät myös turvallisuutta. Arjessa yhdessä puuhaaminen luo pohjaa sille, että myös tiukan paikan tullen pystytään toimimaan.
Pilkkikilpailuissa saatetaankin tänä keväänä keskustella myös kylän varautumissuunnitelmasta. Tai ainakin sen laatiminen on helpompaa, kun on istuttu yhdessä makkaranuotiolla.
Hankkeen taustalla oli Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen työryhmän pohdinta kansalaistoiminnan merkityksestä tulevaisuudessa. Nyt valmistunut hanke perusteleekin hyvin työryhmän laatimaa paikallisen kehittämisen visiota, jonka mukaan paikalliset yhteisöt ovat toimivan arjen ja kestävän yhteiskunnan perusta.
Voima asuu meissä!
Paikallisen kehittämisen visioLinkki toiselle sivustolle
Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla maaseudun kehittämisyksikössä
