Tiilikainen: ”Saimme tukea metsienhoidon aktiiviselle roolille ilmastopolitiikassa”
EU:ssa sopu maankäyttösektorin (LULUCF) sisällyttämisestä 2030-ilmastotavoitteisiin
EU:n jäsenmaat, komissio ja parlamentti pääsivät kolmikantaneuvotteluissaan 14.12. alustavaan sopuun EU:n LULUCF-asetuksesta eli siitä, miten hiilinielut ja metsien ja maankäytöstä aiheutuvat päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa vuoteen 2030 saakka.
Maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskevassa asetuksessa merkittävin neuvottelukysymys koski metsien laskentaa. Päätöksen mukaan kukin jäsenmaa asettaa itse sovittuja kriteerejä käyttäen hoidetun metsämaan vertailutason kausille 2021–2025 ja 2026–2030. Vertailutaso ei pohjaudu aikaisempaan metsien käytön intensiteettiin, vaan kriteerinä on metsien hiilensidontakyvyn ylläpito ja vahvistaminen pitkällä aikajänteellä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. EU:n komission ja jäsenmaiden asiantuntijat arvioivat vertailutasot vuoden 2019 aikana.
”Olen tyytyväinen, että asetus huomioi nyt metsien tulevan kehityksen, ikäluokkarakenteen ja muut ominaisuudet. Perusajatuksemme hyvästä ja tasapainoisesta metsien ja hiilinielujen hoidosta kiteytyy siihen, mitä päätökseen on kirjattu”, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sanoo.
”Asetus on Pariisin sopimuksen mukainen. Sen reunaehdot ovat nyt sellaiset, että Suomi on myös tulevaisuudessa hyvä paikka investoida kestävään metsä- ja biotalouteen”, Tiilikainen jatkaa.
Metsistä saatavaa laskennallista nieluhyötyä rajoitetaan tiukasti perusvuoden päästöihin sidotulla kattoluvulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei metsänielua voida hyödyntää täysimääräisesti muista maankäytöstä aiheutuvien päästöjen kattamiseen. Suomi sai hyvin metsäisenä maana kuitenkin erillisjouston (enintään 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia), jonka avulla se voi tarvittaessa kompensoida esimerkiksi maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä.
Maankäyttösektorilla on erittäin suuri merkitys Suomen päästö- ja nielutaseille, sillä nielut vastaavat suuruudeltaan noin 20–50 prosenttia muiden sektoreiden päästöistä.
LULUCF-asetus muodostaa yhdessä päästökauppadirektiivin ja yhä valmisteilla olevan taakanjakoasetuksen kanssa kokonaisuuden, jolla EU toimeenpanee Pariisin ilmastosopimusta ja joka ohjaa EU:n ilmastopolitiikkaa vuosina 2021–2030. EU on sitoutunut vähentämään päästöjään kokonaisuudessaan 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Päästövähennysvelvoitteiden taakanjaosta ei vielä sopua
Keskiviikkona 13.12. alkanut taakanjakoasetuksen kolmikantaneuvottelu venyi pitkälle torstaiaamuun, mutta sopua ei saavutettu asetuksen kaikista yksityiskohdista. Keskeiseksi kompastuskiveksi muodostui vuosittaisen päästövähennyspolun kiristäminen. Neuvottelut jatkuvat Bulgarian puheenjohtajakaudella vuodenvaihteen jälkeen.
”On valitettavaa, että neuvottelut eivät nyt edenneet maaliin asti, mutta uskon vakaasti, että yhteisymmärrys syntyy alkuvuodesta. Taakanjakoasetus on erittäin tärkeä EU:n Pariisin sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi”, Tiilikainen sanoo.
Lisätietoja:
Ministeri Tiilikaisen erityisavustaja Taru Savolainen, ympäristöministeriö, p. 040 535 8622, etunimi.sukunimi@ym.fi
Metsäneuvos Heikki Granholm, maa- ja metsätalousministeriö, p. 029 516 2130, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Erityisasiantuntija Jaakko Kuisma, Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa, p. +32 473 532 399, etunimi.sukunimi@formin.fi
Neuvotteleva virkamies Tuija Talsi, ympäristöministeriö, p. 029 525 0285, etunimi.sukunimi@ym.fi (taakanjakoasetus)
