On hienoa saada jatkaa tätä blogisarjaa ja tuoda omalta osaltani uusi näkökulma kestävän ja kannattavan ruokajärjestelmän keskusteluun. Useissa aiemmissa teksteissä on viitattu alueelliseen kestävyyteen (Maija Soljanlahti), yhteisen näkemyksen tarpeeseen (Mari Sandell, Harri Mäkivuokko, Janne Saarikko) ja ruokajärjestelmän monipuolisuuteen esim. kasvisten ja kalan roolia vahvistamalla (Jukka Kajan, Otto Selenius, Päivi Sieppi ja Matti Ryhänen).

Itse tarkastelen ruokajärjestelmän yhtä osa-aluetta, maa- ja puutarhatalouden yrittäjiä ja heidän navigoimistaan toimintaympäristön muutosten tuulissa sekä perheen elinkeinon ja aiempien sukupolvien tekemien valintojen rakentaman polkuriippuvuuden raameissa. 

Kestävyys ja kannattavuus – kehitetään näitä rinnakkain myös tiloilla

Ilman kannattavia yrityksiä on meidän ruokajärjestelmämme ohuen pohjan varassa, myös viennin rakentamisen suhteen. Muun yritystoiminnan tavoin myös maataloudessa kolme talouden tukijalkaa eli kannattavuus, maksuvalmius ja vakavarisuus ovat oleellisia yrityksen jatkuvuudelle. Kun kestävyyteen liittyviä toimenpiteitä haluaan edistää ruokajärjestelmän tasolla, on niiden kohdalta sanoitettava, mieluusti myös laskelmin, vaikutus tilan talouteen. Juha-Matti Katajajuuri nostikin omassa puheenvuorossaan esiin viljelyyn liittyviä toimenpiteitä, jotka parantavat kestävyyttä. Ne ovat suurelta osin myös toimenpiteitä, joiden avulla yksittäisillä tiloilla voidaan toteuttaa kustannussäästöjä kuten tuotantopanosten käytön optimointia. Kestävyyden ja kannattavuuden parantaminen voivat siis kulkea samaan suuntaan.

Talouden lukutaidolla ja talousosaamisella parempaa tilakohtaista kannattavuutta

Tunnetusti alkutuotannossa yksittäisen yrittäjän vaikutusmahdollisuudet koko alan kannattavuuteen ovat rajalliset. Heillä on kuitenkin mahdollisuus kehittää oman tilansa toimintaa kohti parempaa kestävyyttä ja kannattavuutta. Talouden lukutaito ja vahva talousosaaminen ovat yrittäjän tukipilareita. Niitä voidaan kehittää ja edistää eri tavoin ja näin on jo pitkään tehtykin. Edelleen on kuitenkin tilaa lisätä keskustelua tilojen johtamisesta eri näkökulmista: talouden lyhyen ja pitkän aikavälin suunnittelusta hankintaosaamiseen, henkilöstöhallintaan ja henkilöstön osaamiseen kehittämiseen sekä ennakointiin. Sillä maataloudessa tarvitaan ennakointitietoa ja kykyä arvioida muutosten vaikutuksia tilan toiminnan edellytyksiin ja kehitystarpeisiin. Ennakointityötä Suomessa onkin ansiokkaasti tehty, mutta aiheeseen liittyen nousee muutamia kysymyksiä:

• kohtaako tutkimuksessa tuotettu ennakointitieto alkutuotannon yrittäjän hänen arjessaan ja tilan toimintaa suunniteltaessa? 
• entä auttaako se tarvittaessa murtautumaan pois polkuriippuvuuden ja näkemään tilan toiminnalle mahdollisesti uusia suuntia, jotka voivat tukea myös suomalaisen ruokaviennin kasvattamista?
• millaista osaamista tarvitaan jatkossa alkutuotannon yrittäjille, jotta he voivat kasvattaa yrityksensä taloudellista puskuria sekä kykyä pysyä suomalaisen ruokaviennin tukijalkana?

Ja vielä loppuun huomioksi viime vuonna Taloustohtori-sivustolle  julkistetun uuden Vaikutusanalyysipalvelun havainto: kun tilalla tapahtuu jokin toimintaa kehittävä muutos, se heijastuu tilakokonaisuuden kannattavuuteen positiivisesti. Onkin hyvä pohtia, mitkä ovat ne taloudellisen ajattelun motivaation herättäjät, jotka saavat nykyisen työkuorman ja hallinnollisen paineen alla toimivat yrittäjät kääntämään katseensa aiempaa useammin talouden kehittämiseen. Sillä kokonaisuudessaan tarvitsemme enemmän kannattavia alkutuotannon yrityksiä, jotta voimme sen varaan myös vientiä rakentaa. 

Kirjoittaja työskentelee Maatilayritysten osaamisverkosto AgriHubin koordinaattorina ja tutkii maatilayritysten talousosaamista Luonnonvarakeskuksessa.