Suomalaisen ruokatuotannon takaamiseksi sen kokonaisuutta pitää kasvattaa. Ainoa keino tähän on tuloksellisen viennin mittava lisääminen, joka takaa myös kotimaisen ruoan ja suomalaisen elintarviketeollisuuden säilymisen. Tämä voidaan toteuttaa kahdeksalla toimenpiteellä.

Vienti on harvojen herkkua

Suomen elintarvikevienti vuonna 2023 oli 2,2 miljardia euroa. Suurin ruokaviejämme oli Valio, joka vei 25% osuudellaan Suomesta ruokaa runsaan 500 miljoonan euron arvosta. Tämä oli myös noin 25% Valion koko liikevaihdosta. Kaksi seuraavaksi suurinta toimialaa,  alkoholi- ja virvoitusjuomat sekä tuore ja jalostettu kala, jäävät kumpikin puoleen Valion viennistä. Nämä yhteenlaskettuna kattavat jo lähes puolet ruokaviennistämme.

Valio on ruokavientimme kruununjalokivi, mutta silti lähtökohtaisesti kotimarkkinayritys kuuden miljoonan asukkaan markkinalla. Valiolla kuitenkin menee aika mainiosti, ainakin meikäläisen silmin katsottuna. Kasvu tulee kansainvälisiltä markkinoilta. Tekemistä ja uusia aloitteita on monella osalla uusista tuotteista ja markkinoista aina massiivisiin kansallisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin. Haasteemme ovat muussa tekemisessä.

Osaamme jo nähdä vahvuuksia ja mahdollisuuksia

Tämän blogisarjan aikaisemmissa kirjoituksissa Mari nosti oivaltavasti esiin sen, miten ruokajärjestelmässä kisataan kansallisella tasolla, vaikka meidän pitäisi pyrkiä Suomena kisaamaan vähintään eurooppalaisella tasolla. Harri taas muistutti meitä siitä, kuinka alkutuotantomme puolesta olemme onnistuneet luomaan ratkaisuja vaativiin tuotantoympäristöihin. Tämä erinomainen ja laajalti toistettu etu pitäisi saada jotenkin hyödynnettyä ruokajärjestelmämme menestyksessä. Juha toi esiin rohkean tutkimuksen ja pilotointien edut ja mahdollisuudet. Tämä on myös tärkeää, sillä käynnissä olevan järjestelmämuutoksen hurjan vauhdin tueksi tarvitaan useita isoja ja mullistavia ratkaisuja.

Erityisesti minua lämmittivät kuitenkin Jaanan huomiot ruokapolitiikasta. Ne ovat puhdasta kultaa. Tiivistäen, meiltä puuttuvat yhteiset tavoitteet, yhteiset toimenpiteet, yhteinen kehittäminen, yhteisinvestoinnit ja vientiyhteistyö. 

Tämä ongelmakenttä on erittäin monitahoinen. Siksi hyppään tässä kirjoituksessa suoraan ehdotuksiin konkreettisista toimenpiteistä Suomen ruokajärjestelmän kehittämiseksi. 

Vientikaava voi ratkaista kaikki suomalaisen ruokajärjestelmän ongelmat

Avaimet lähes kaikkiin ruokajärjestelmän ongelmiin ovat voimakkaassa yhteispanostuksessa vientiin. Vaikka kuinka kehitämme ruokajärjestelmäämme kotimaassa, meillä loppuvat asiakkaat.

Kaava on suhteellisen helppo: 

• Tuotannon skaalaaminen tuo kustannustehokkuuden kautta kilpailuetua niin viennissä kuin kotimarkkinoillakin 
• Jalostusasteen nostaminen kasvattaa mahdollisuutta korkeampiin marginaaleihin
• Kustannustehokas tuotanto ja korkeammat marginaalit taas tekevät liiketoiminnasta kannattavampaa
• Kun kotimaisen tuotannon kysyntä kasvaa skaalautumisen myötä, se mahdollistaa taas alkutuotannon tuotantohintojen kasvattamisen ja jopa kilpailua alkutuotannon saatavuudesta.
• Kun tämä kaava saadaan toimimaan, suomalaisista tuotteista tulee kilpailukykyisempiä sekä koti- että ulkomailla,  ja koko kotimaisen ketjun  kannattavuus paranee.

8 konkreettista tehtävää Suomen ruokaekosysteemille

1. Muutetaan ja tiedostetaan suomalaisen ruokajärjestelmän tavoitepositiot maailmanmarkkinoilla. Meidän kilpailijamme eivät ole Suomessa. Yritystemme, lainsäädäntömme ja toimintamme vertailu pitää olla kansainvälisesti kilpailukykyistä. Tämän toteutuminen alkaa päätöksestä tehdä niin.
2. Muutetaan julkisten toimijoiden rooli vartijasta mahdollistajaksi ja ongelmien ratkaisijaksi. Tämä onnistuu julkisten toimijoiden omilla päätöksillä ja niiden toimeenpanolla. 
3. Ohjataan tutkimusta etsimään ratkaisuja jo tunnettuihin tulevaisuuden ongelmiin. Tätä voidaan edesauttaa aktiivisella isojen ongelmien etsimisellä, tutkijoiden ja yritysten yhteisellä ratkaisujen etsimisellä ja tutkimusrahoituksen ohjaamisella isojen ongelmien ratkaisujen suuntaan. 
4. Rakennetaan yhteistyössä toimivia työkaluja tutkimuksesta syntyvän liiketoiminnan rakentamiseen. Mahdollistetaan mallit, jolla vielä tutkimuksessa olevia innovaatioita ja niiden liiketoimintamahdollisuuksia pystytään testaamaan ja validoimaan nykyistä aikaisemmin ja siten varmistamaan niille aikaisemman yksityisen rahoituksen. Mahdollistetaan myös kasvuyritysten pääkonttorien sijoittuminen Suomeen.
5. Kannustetaan yrityksiä tekemään isompia ponnisteluja vientimarkkinoille. Mahdollistetaan sekä isojen että pienien yritysten konkreettiset vientiaktiviteetit joko yksin tai yhdessä.  Tämä saavutetaan, kun vientitoimien tavoitteeksi asetetaan markkinajohtajan tai markkinahaastajan positio jokaisella valitulla vientimarkkinalla. Kuinka hienoa olisi, jos vaikka suomalainen kalanjalostusteollisuus pystyisi luomaan yhteistyöllä markkinakasvua ja vaikka kymmenkertaistaa tuoreen kalan viennin 225 miljoonasta samaan kokoluokkaan Norjan ja Tanskan suurimpien kalaviejien kanssa ja kilpailemaan niiden kanssa? Pelkästään sillä saataisiin jo 50% kasvu nykyiseen vientiin.
6. Tehdään julkisella ja yksityisellä rahoituksella strategisia ja joustavia investointeja infrastruktuuriin siten, että niiden avulla voidaan pilotoida uusien ruokaratkaisujen kaupallista tuotantoa. Tämä nopeuttaa ja tehostaa erilaisten ruokainnovaatioiden markkinoilletuloa ja pitää tuotantoa Suomessa.
7. Otetaan vahva vähittäiskauppamme ja sen osaaminen mukaan vientiponnisteluihin. Kolmella suurimmalla toimijallamme on vahvat suhteet ulkomaisiin hankintaketjuihin. Ketjun voi monessa kohtaa kääntää toimimaan myös toiseen suuntaan.
8. Viestitään, keskustellaan, pohditaan ja toimitaan yhdessä. Mitä enemmän toimijat tietävät muiden ponnisteluista ja tavoitteista, sitä helpompi on auttaa, tukea ja tehdä yhteistyötä. Tässä keskustelussa pitää kaikkien kanavien olla auki kaikilla tasoilla.

Näissä toimenpiteissä riittää tekemistä jokaiselle. Niistä vaikein ja ehkä tärkein on tuo kahdeksas.

Sen tiimoilla kysynkin sinulta: Tiedätkö jo mitä muut toimijat tekevät ja oletko ottamassa heitä mukaan omiin toimenpiteisiisi? 

Nimeni on Janne Saarikko ja olen ensimmäisyyksien tekijä yli 30 vuoden kansainvälisellä työkokemuksella. Tällä hetkellä puuhastelen Luonnonvarakeskuksella ekosysteemien, portfoliokehityksen ja liiketoiminnan kehityksen parissa. Aikaisemmin olen rakentanut maailman suurimman startup-kiidyttämön globaalin agrifood-ohjelman sekä toiminut erilaisissa tehtävissä niin suomalaisessa kuin kansainvälisissä agrifood-ekosysteemeissä.