Elintarviketietojen antamista koskeva lainsäädäntö uudistuu

Kuluttajien mielestä keskeinen ongelma elintarvikkeiden merkintöjen osalta on tietojen huono näkyvyys ja selvyys. Tilanteen parantamiseksi asetuksessa vahvistetaan konkreettisia vaatimuksia pakollisten elintarviketietojen luettavuuteen vaikuttaville tekijöille, kuten kirjasinkoolle ja kontrastille.

Elintarvikkeen ainesosien ilmoittamisvelvollisuus vastaa lähtökohtaisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kuluttajien tiedonsaantia elintarvikkeen sisältämistä allergioita ja yliherkkyyttä aiheuttavista ainesosista parannetaan. Kyseiset aineet täytyy ilmoittaa ainesosaluettelossa niin, että ne erottuvat selvästi muista ainesosista. Tiedot allergisoivista aineista on annettava myös pakkaamattomista ja suurtalouksien kautta kuluttajalle toimitettavista elintarvikkeista. Jäsenvaltio voi säätää tavasta, jolla nämä tiedot on annettava.

Elintarvikkeen alkuperämaan ilmoittamisessa päädyttiin kompromissiratkaisuun, jonka mukaan alkuperämaan ilmoittamisvelvollisuutta laajennetaan asteittain vaikutusarviointien perusteella. Yleinen vaatimus on sama kuin voimassa olevassa lainsäädännössä: elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettava, jos sen ilmoittamatta jättäminen saattaisi johtaa kuluttajaa harhaan. Lisäksi alkuperämaa on ilmoitettava sianlihassa, lampaan- ja vuohenlihassa sekä siipikarjanlihassa.

Kun elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan, eikä se ole sama kuin pääainesosan alkuperämaa, myös pääainesosan alkuperämaa täytyy ilmoittaa. Esimerkiksi Suomessa valmistetussa voissa, joka on tehty tanskalaisesta maidosta, voisi olla merkintä "valmistettu Suomessa tanskalaisesta maidosta". Tätä vaatimusta aletaan soveltaa, kun komissio on antanut tarkemmat täytäntöönpanosäännöt. Komissio antaa asetuksen voimaantulon jälkeen kertomukset ainesosana käytetyn lihan alkuperämerkintävelvoitteesta sekä alkuperämerkintävelvoitteen laajentamisesta eräisiin muihin tuoteryhmiin.

Kuluttajien tiedonsaantia elintarvikkeiden ravintosisällöstä parannetaan säätämällä ravintoarvomerkintä lähtökohtaisesti pakolliseksi. Asetuksen liitteessä luetellaan elintarvikkeet, joilta ravintoarvomerkintää ei vaadita. Pakollisessa ravintoarvomerkinnässä ilmoitetaan energiasisältö, sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraatin, sokereiden, proteiinin ja suolan määrä. Ravintosisältötiedot on esitettävä yhtenä kokonaisuutena samassa näkökentässä selkeässä muodossa. Ravintoarvomerkintää ei siis vaadita tehtäväksi tiettyyn paikkaan pakkauksessa.

Asetus tulee voimaan syksyn 2011 aikana. Voimaantulon jälkeen siirtymäaika pakollisia elintarviketietoja koskevien vaatimusten soveltamiselle on 3 vuotta asetuksen voimaantulosta. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 5 vuotta asetuksen voimaantulosta.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
lainsäädäntöneuvos Anne Haikonen, p. (09) 160 52786