Pernaruttoa suomalaisella nautatilalla

Kyseisellä tilalla oli samaan aikaan kaksi muuta kuumeilevaa nautaa. Toinen naudoista kuoli tilalla 8 päivän kuluttua ensimmäisen naudan kuolemasta, mutta sitä ei tutkittu pernaruton varalta.

Näistä ruhoista kumpikaan ei ole joutunut elintarvikeketjuun ja ne on hävitetty asianmukaisesti ohjeiden mukaan.

Pernarutto on lähinnä kasvisyöjillä, mutta myös muilla eläinlajeilla esiintyvä itiöitä muodostavan bakteerin, Bacillus antraciksen aiheuttama tauti. Itiöt saattavat säilyä maaperässä vuosikymmeniä. Eläimet saavat tartunnan yleisimmin suun kautta bakteeri-itiöistä. Tartunnan eläin voi saada myös hengityselinten, ihon haavaumien tai hyönteisten pistojen kautta. Herkimpiä pernaruttotartunnalle ovat naudat, jotka voivat kuolla äkillisesti tautiin ilman oireita. Taudin oireina yleensä ovat korkea kuume, verenvuodot ja kouristukset.

Pernarutto voi eri eläinlajien lisäksi tarttua myös ihmiseen. Ihmisillä tartunta on kuitenkin erittäin harvinainen ja se on yleensä seurausta kontaktista sairaaseen eläimeen tai siitä saatuihin tuotteisiin. Pernarutto ei tartu ihmisestä toiseenja se voidaan hoitaa antibiootein.

Epäiltäessä pernaruttoa eläimillä on asiasta välittömästi ilmoitettava kunnaneläinlääkärille. Näytteet epäilystä lähetetään tutkittavaksi aina Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen. Pernaruttoon kuolleen eläimen ruho hävitetään ensisijaisesti polttamalla ja tarvittavat puhdistus- ja muut varotoimenpiteet suoritetaan eläinlääkintäviranomaisten valvonnassa.

Suomessa on pernaruttoa tavattu naudalla edellisen kerran Pohjanmaalla 1988.

Terveysviranomaiset huolehtivat tartuntalain mukaisesti ihmisten terveydenhoitoon liittyvistä toimenpiteistä.

Lisätietoja:

Eläinlääkintöylitarkastaja Jessica Löfgren-Eriksson

maa- ja metsätalousministeriö, puh. (09) 160 52894

Apulaisosastopäällikkö Riitta Heinonen

maa- ja metsätalousministeriö, puh. 050 367 1040

>> Tietoa pernarutosta