Suomen maatalouden eläingeenivaraohjelma valmistunut

maa- ja metsätalousministeriö
Julkaisuajankohta 4.2.2005 9.30
Tyyppi:Tiedote -

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalle tänään luovutettuun kansalliseen eläingeenivaraohjelmaan on koottu kotieläinten suojelun ja kestävän käytön periaatteet, tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset. Päätavoitteena on kannustaa kotimaisten kotieläinrotujen ja niiden geenivarojen säilyttämiseen. Kiireellisimmin olisi huolehdittava suomalaisten alkuperäisrotujen geenivarojen säilyttämisestä.

Maatalous sekä siitä riippuvainen elintarviketeollisuus perustuvat uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Geenivarojen suojelu ja kestävä käyttö sekä geenivaroihin liittyvät omistusoikeus- ja hyötyjenjakokysymykset ovat nousseet 1990-luvulla kansainvälisten sopimusneuvottelujen ydinkysymyksiksi. Hyväksyessään luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Suomi on sitoutunut tavoitteisiin, joihin kuuluu maatalouden viljelykasvilajikkeiden ja kotieläinkantojen suojelu ja kestävä käyttö. Geenivaroista saatavat hyödyt on jaettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti.

Sopimuksen toimeenpanemiseksi maa- ja metsätalousministeriö asetti vuonna 1998 laajapohjaisen työryhmän valmistelemaan kansallista eläingeenivaraohjelmaa. Työryhmässä olivat maa- ja metsätalousministeriön lisäksi edustettuina ympäristö-ministeriö, ulkoasiainministeriö ja oikeusministeriö, tutkimuslaitokset, Helsingin yliopisto, kotieläinjalostus, keskusjärjestöt sekä kansalaisjärjestöt.

Kansallisessa ohjelmassa on esitetty kotieläinten suojelun ja kestävän käytön keskeiset periaatteet, tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset. Päätavoitteena on kannustaa kotimaisten kotieläinrotujen ja niiden geenivarojen ylläpitämiseen ja kestävään käyttöön. Suomalaisten alkuperäisrotujen ja Suomeen vakiintuneiden tuontirotujen geenivarat on säilytettävä. Näitä parannetaan elintarviketuotannon turvallisuutta, tarjonnan varmuutta ja ympäristön tilaa. Alan toimijoiden ja yhteiskunnan tietoisuutta eläingeenivaroista ja geenivarojen säilyttämisestä on myös lisättävä.

Työryhmän mielestä kiireellisimmät toimenpiteet koskevat paikallisten alkuperäisrotujen geenivarojen säilyttämistä. Olemassa olevia, maatiloilla tapahtuvaan säilytykseen perustuvia suojeluohjelmia tulee tehostaa. Alkuperäiskarjoille tarvitaan sperma- ja alkiopankkeihin perustuvia säilytysohjelmia. Näitä säilytysohjelmia tarvitaan myös vakiintuneille tuontiroduille tautitilanteiden ja geneettisten riskien hallitsemiseksi. Työryhmän mukaan on myös tärkeää tutkia kotieläingenetiikkaa ja -jalostusta sekä sperma- ja alkiopankkeihin perustuvia säilytysmenetelmiä Suomessa.

Eläingeenivaraohjelman toteutumista seuraa maa- ja metsätalousministeriön geenivaraneuvottelukunta. Säilytysosan koordinaatiosta huolehtii Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.

Lisätietoja:

maatalousneuvos Leena Hömmö, maa- ja metsätalousministeriö puh. (09) 160 52919

ylitarkastaja Tuula Pehu, maa- ja metsätalousministeriö puh. (09) 160 52839 erikoistutkija Juha Kantanen, MTT puh. (03) 4188 3626

>> Suomen maatalouden eläingeenivaraohjelma