Vaarantaako ilmaston lämpeneminen saimaannorpan?
Ilmastonmuutoksella voi olla monia vaikutuksia saimaannorpan elinolosuhteisiin. Saimaannorpan tilasta ja sen kehityksestä keskusteltiin maa- ja metsätalousministeriön järjestämässä neuvottelussa tänään 2.2.2007.
Norppakanta on kasvanut 2000-luvun alkupuolella selvästi. Norppa on kuitenkin uhattuna, jos norppien synnytys siirtyy lumen puutteen vuoksi avojäälle. Kohtalokkaita seurauksia kannalle voisi olla myös sillä, että norpan imetysolosuhteet heikentyvät, kinokset eivät ole riittävän pysyviä ja imetysjakso lyhenee. Ilmaston lämpeneminen voi myös lisätä sattumanvaraisen sukupuuton riskiä.
Pesinnän onnistumisen kannalta keskeistä on otollinen jää- ja lumitilanne. Lämpimän alkutalven vuoksi jäätyminen ja lumipeite ovat myöhässä. Pakkasten alettua tilanne näyttää kuitenkin suotuisammalta.
Lumiolojen tuleva kehitys Saimaan alueella on norpan säilymisen kannalta kriittinen tekijä. Tällä hetkellä Saimaalla on lunta toiseksi vähiten havaintosarjan 1946 - 2007 aikana. Kaikilla sopivilla pesimispaikoilla ei vielä ole riittäviä kinoksia, joten lisää lunta tarvittaisiin helmikuun aikana.
Jos talvien lämpötilat kohoavat 3 - 4 astetta, lumen puutteesta tulee merkittävä este pesinnän onnistumiselle. Tällainen tilanne on ilmastoskenaarioiden mukaan yleinen 30 - 50 vuoden kuluttua. Yksittäisiä niukkalumisia talvia koettaneen jo paljon tätä aikaisemmin.
Myös jäiden heikkeneminen ja Saimaan vedenpinnan talvikautinen nousu voivat muodostua uhaksi norpalle. Tällä hetkellä Saimaalla on jäätä 20 - 25 cm eli vain runsaat puolet ajankohdan keskiarvosta.
Saimaan poikkeusjuoksutuksilla ja kalastusrajoituksilla huolehdittu myös norpasta
Viime vuosina vedenkorkeuden muutos on pystytty pitämään talvella pesintäaikana riittävän pienenä. Saimaan vedenkorkeuden talviaikaisia muutoksia, norpan talvipesiä ja poikastuottoa seurataan tarkasti. Vuoden 1990-alussa norppia oli noin 190, nyt kanta on 270 yksilöä. Viime vuonna kannan kasvu notkahti poikkeuksellisten lumiolojen vuoksi. Puuterilumeen kaivetuista pesistä ei tullut riittävän kestäviä.
Norppakannan suotuisaan kehitykseen on vaikuttanut myös maa- ja metsätalousministeriön asetus kalastusrajoituksista Saimaalla. Kuuttien verkkokuolemia on pystytty vähentämään lisäksi vapaaehtoisilla sopimuksilla, joilla verkkokalastusta on rajoitettu huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun.
Vuonna 1997 laadittiin maa- ja metsätalousministeriön johdolla Saimaan juoksutusstrategia, jossa otetaan huomioon erityisesti norpan pesimäolosuhteet. Strategian mukaan Saimaan luonnonmukaisesta juoksutuksesta poikettaessa vedenkorkeuden muutosten vaihteluvälin tulisi olla alle 20 senttimetriä jäätymisestä maaliskuun 20. päivään ulottuvana ajanjaksona.
Saimaannorpan pesinnän onnistumiselle on tärkeää, että vedenkorkeus ei vaihtele jääpeiteaikana kovin paljon. Jos vedenpinta alenee liikaa, voi jään päälle tehty norpan lumipesä rikkoontua. Myös vedenpinnan nousu voi olla haitallista, sillä vesi voi nousta pesään ja kastella kuutin karvapeitteen ja heikentää sen lämmöneristyskykyä.
Maa- ja metsätalousministeriö on jo vuodesta 1996 lähtien kutsunut vuosittain koolle laajan asiantuntijajoukon neuvottelemaan erityisesti Saimaan juoksutusten vaikutuksista saimaannorpan elinoloihin.
Lisätietoja:
vesihallintoneuvos Jaakko Sierla, maa- ja metsätalousministeriö, puh. (09) 160 53349, 040 751 8417 (vedenpinnan säätely)
suojelubiologi Tero Sipilä, Metsähallitus, puh. 0400 659 668 (norpan suojelu ja kannan seuranta)
