Vaelluskalat
Vaelluskaloilla tarkoitetaan lajeja, jotka syntyvät virtavesissä, viettävät kasvuvaiheen meressä tai järvessä ja palaavat takaisin synnyinalueelleen lisääntymään. Kalastuslaissa vaelluskaloilla tarkoitetaan lohta, järvilohta, taimenta, ankeriasta, toutainta, nahkiaista sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavia muotoja.
Lohi, taimen ja muutkin vaelluskalamme tarvitsevat koski- ja virtapaikkoja lisääntymiseen ja osa myös poikasvaiheen kasvuun. Lisäksi vaelluskalojen luontainen elinkierto edellyttää kulkumahdollisuutta jokien poikasalueiden ja järven tai meren syönnösalueiden välillä.
Vaelluskaloistamme järvilohi ja meritaimen ovat äärimmäisen uhanalaisia. Perämeren lohi, vaellussiika, ankerias ja taimenen sisävesikannat napapiirin eteläpuolella luokitellaan erittäin uhanalaisiksi.
Vaelluskalakantojemme ahdinko johtuu paljolti vesiympäristöä muuttaneista toimenpiteistä, kuten jokien valjastamisesta vesivoiman tuotantoon. Monet ympäristömuutosten heikentämät vaelluskalakannat ovat kärsineet myös kalastuksen vaikutuksista vaelluskalojen joutuessa usein sivusaaliiksi muun kalastuksen yhteydessä.
Vesiviljelyyn ja istutuksiin perustuva kalakantojen hoito ei ole pystynyt ylläpitämään tuottavia ja elinvoimaisia vaelluskalakantoja. Vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden ylläpito edellyttääkin nykyisin kiireellisiä toimenpiteitä kantojen luonnonkierron vahvistamiseksi. Rakennetuissa joissa on parannettava kalojen kulkumahdollisuuksia ja edistettävä potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla.
Kunnostuksilla parannetaan vaelluskalojen elinvoimaisuutta
Vaelluskalojen elinvoimaisuuden parantamiseksi on virtavesien kalataloudellisia kunnostuksia tehty maassamme jo 1970-luvulta lähtien. Näkyvimpiä kalataloudellisia kunnostustoimia ovat olleet uittoa varten perattujen koskien ennallistamiset. Suurin osa peratuista puroa suuremmista uomista on sittemmin kunnostettu, joskin osa erityisesti alkuvaiheen kunnostuksista tehtiin varsin varovaisesti ja kohteita on jouduttu kunnostamaan uudelleen.
Virtavesikunnostuksissa on levennetty ja kivetty uomia, johdettu vettä kuivillaan oleviin uomanosiin, tehty kutusoraikkoja ja poikasalueita lohikaloille sekä kaivettu monttuja syvyysvaihtelun lisäämiseksi. Virtavesien kunnostusmenetelmät ovat jatkuvasti kehittyneet kun aiemmista virheistä on opittu ja kun tutkimuksen ja seurannan avulla on saatu lisätietoa onnistuneiden kunnostushankkeiden perusteista. Huomio on viime aikoina kohdistunut erityisesti kutusoraikkojen määrään ja laatuun. Muun muassa helikopterilla tehtävät soraistukset ovat osoittautuneet toimivaksi ratkaisuiksi lisääntymis- ja poikasalueiden teossa suuremmissa joissa.
Kalateillä ja ohitusuomilla voidaan elvyttää vaelluskalojen luontaista elinkiertoa
Vaelluskalojen luontainen elinkierto voidaan vesirakentamisesta huolimatta turvata, mikäli toimivat kalojen vaellusyhteydet ylävirtaan ja alavirtaan mahdollistetaan.
Vaelluskalojen kulkuyhteydet nousuesteiden kuten voimalaitospatojen ohi ylävirtaan voidaan järjestää kalateiden avulla. Kalatie voi olla tekninen rakenne tai luonnonmukainen ohitusuoma taikka näiden yhdistelmä. Kalan kulkua kalateissä helpotetaan mm. erilaisin allastusratkaisuin.
Vaelluskalojen ja erityisesti niiden joessa syntyneiden poikasten vaellus alavirtaan tulee myös varmistaa alasvaellusratkaisuin, jotka voivat olla mm. erityisiä tätä tarkoitusta varten rakennettuja uomia taikka teknisiä ratkaisuja, joilla vaelluspoikaset saadaan turvallisesti voimalaitoksen ohi alavirtaan ja edelleen syönnös- eli vaellusalueelleen.
Ensimmäisiä merkittäviä lohelle tarkoitettuja kalatierakenteita on maailmalla rakennettu jo 1800-luvulla. Laajamittaiseksi toiminnaksi kalateiden suunnittelu ja rakentaminen kehittyivät 1900-luvulla, kun suuria vaelluskalajokia alettiin maailmanlaajuisesti padota. Suomessa kalateiden rakentaminen alkoi yleistyä vasta 1990-luvulla, vaikka merkittävimmät ja vaelluskalakannoiltaan tärkeimmät suurjokemme, kuten Kemi-, Ii-, Oulu- ja Kymijoki padottiin jo vuosikymmeniä aiemmin.
Nykyisin maassamme on rakennettu arviolta satoja kalateitä tai muita kalankulkua helpottavia rakenteita erilaisiin kohteisiin, joissa kalojen vaellus on estynyt.
Alasvaellusrakenteita on Suomessa suunniteltu ja toteutettu vasta muutamassa kohteessa. Valmiita rakenteita on Lieksanjoen Pankakoskella, Iijoen Haapakoskella ja Mustionjoen Billnäsissä.
Lue lisää
Kalatiestrategian taustaselvitykset 2012
Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle