Talousmetsien monimuotoisuus

Luontoarvojen turvaamisella on suuri painoarvo metsätalouden lainsäädännössä, suosituksissa ja ohjeissa. Metsien hoidon ja käytön kestävyyttä vahvistetaan myös vapaaehtoisen metsäsertifioinnin avulla.

Talousmetsissä tapahtuvaa luontoarvojen turvaamista kutsutaan talousmetsien luonnonhoidoksi. Talousmetsien luonnonhoito on keskeistä metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa, koska suurin osa metsistämme on talousmetsiä. Talousmetsien luonnonhoidon laatua seurataan jatkuvasti sekä yksityisissä että valtion metsissä. Tärkeimpiä talousmetsien luonnonhoidon keinoja ovat arvokkaiden elinympäristöjen turvaaminen sekä säästöpuiden jättäminen. Yksityismailla tärkeä keino ovat lisäksi metsäluonnonhoitohankkeet.  Metsien monimuotoisuutta turvataan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmalla 2014–2025 eli METSO-ohjelmalla.

Metsälaissa määritellään erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden ominaispiirteet tulee säilyttää metsänkäsittelyssä. Metsälain määrittelemien erityisen tärkeiden elinympäristöjen merkitys monimuotoisuudelle perustuu siihen, että niiden ominaisuudet, kasvillisuus ja eläimistö poikkeavat muusta metsäympäristöstä.

Metsänhoidossa ja puunkorjuussa huomioidaan metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita ja rakennepiirteitä. Näin parannetaan monien metsän lajien elinmahdollisuuksia talousmetsissä.

Lahopuun rooli on keskeinen monimuotoisuuden turvaamisessa

Suuri osa metsien uhanalaisesta lajistosta on riippuvainen eriasteisesti lahonneesta puusta. Lahopuun vähyys on yksi tärkeimmistä lajien uhanalaisuuden syistä. Lahopuun määrää pyritään lisäämään erityisesti hakkuun yhteydessä metsään jätettävillä säästöpuilla. Nykyisissä metsänhoito-ohjeissa myös kuolleet puut suositellaan säästettäviksi. Myös lehtipuuston suosiminen lisää talousmetsien monimuotoisuutta. Kulotuksen käyttöä pyritään lisäämään palaneessa puussa elävän lajiston elvyttämiseksi. Metsäluonnonhoidon vaikutukset näkyvät talousmetsissä vasta pidemmän ajan kuluessa

Monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tärkeää kuollutta puuta on valtakunnan metsien 11.inventoinnin (VMI11) perusteella keskimäärin 5,7 m3/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsämaalla keskimäärin 3,8 m3/ha, kun määrä oli 1990-luvun lopussa 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 8,0 m3/ha.

Muualla palvelussamme
Metsien serfitiointi
METSO-ohjelma
Suomen metsävarat
Metsätalouden kestävyys

Muualla verkossa
Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas
Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas
 

 

Lisätietoja

Ville Schildt, neuvotteleva virkamies 
MMM, Luonnonvaraosasto, Metsä- ja bioenergiayksikkö 0295162190  

Lisätietoja

Katja Matveinen, erityisasiantuntija 
MMM, Luonnonvaraosasto, Metsä- ja bioenergiayksikkö 0295162287