Satoi tai paistoi, on kesä ja kasvukausi myös kasvintuhoojien aikaa. Muuttuva ja lämpenevä ilmasto mahdollistaa uusien kasvilajien viljelyn ja tuo mukanaan myös uusia kasvintuhoojia uusille alueille, joilla niitä ei aiemmin ole esiintynyt. Kasvintuhoojia leviää myös lisääntyneen kansainvälisen kaupan mukana. Osa niistä voi levitä myös ilmavirtausten mukana maiden rajojen yli. 

Maailmassa esiintyy paljon erilaisia kasvintuhoojia, joista aiheutuu haittaa viljelykasveille ja meitä ympäröivälle luonnolle. Pelkästään EU:n kasvinterveyslainsäädännössä on mainittu noin 300 haitallista kasvintuhoojaa (ns. karanteenituhoojia) ja näiden lisäksi on lukuisia kasvien laatuun vaikuttavia tuhoojia. Kasvintuhoojia listataan ja luokitellaan EU:n lainsäädäntöön mm. niiden haitallisuuden ja levinneisyyden takia. Pelkästään EU:n alueella keskustellaan tällä hetkellä noin sadan uuden kasvintuhoojan mahdollisesta listaamisesta lainsäädäntöön. Kasvintuhoojien poistaminen EU:n listoilta ei ole aina helppoa, sillä jäsenmaiden mielipiteet asiasta jakautuvat välillä huomattavasti.

Miksi on tärkeää seurata tuhoojien leviämistä uusille alueille? Kasvintuhoojien listaaminen ei ole vain numerointia ja tilastoja. Tavoitteena on ajoissa selvittää kunkin tuhoojan isäntäkasveja ja leviämisteitä, jotta parhaiten voidaan estää tuhoojan leviäminen uusille alueille jo mahdollisimman varhain. Aina uusia tuhoojia ei kuitenkaan löydetä ajoissa ja myös tuhoojien tunnistamisessa on haasteita, sillä kaikille uusille tuhoojille ei ole olemassa luotettavaa tunnistusmenetelmää. Kaikkia uusia kasvintuhoojia ei myöskään voida listata yhteisön lainsäädäntöön, sillä jäsenmailla ei ole olemassa riittäviä resursseja kartoituksiin ja tarvittaviin toimenpiteisiin sekä se lisäisi myös kustannuksia toimijoille. Listattavien tuhoojien priorisointi on tärkeää ja sen vuoksi näistä käydään välillä hyvinkin kiihkeää keskustelua EU:n työryhmissä ja pysyvässä kasvinterveyskomiteassa.

Onneksi läheskään kaikki kasvintuhoojat eivät pysty meille leviämään ja asettumaan epäsuotuisan ilmaston ja sopivien isäntäkasvien puuttumisen vuoksi.  Kaikkia kasvintuhoojia ei ole listattu EU:n lainsäädäntöön, kuten esimerkiksi banaanin sienitaudin aiheuttajaa (Panaman tauti), mutta tuhoojan vaikutukset voivat näkyä meilläkin kaupoissa hyllyjen tyhjentyessä banaaneista. Kasvintuhoojat, jotka nyt ovat kaukana meistä saattavat kuitenkin sopivissa suotuisissa oloissa päästä leviämään myös meille ja aiheuttaa suurtakin vahinkoa.

Viljayökkönen on hyvä esimerkki nopeasti leviävästä kasvintuhoojasta. Aiemmin sitä on tavattu Afrikassa sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, mutta nyt sitä on jo löydetty EU:n eteläisissä osissa. Suomessa kasvinterveystilanne on vielä varsin hyvä verrattuna moniin eteläisempiin maihin. Silti, uusia tulokkaita on jo meilläkin mm. härkäpavun siemeniä vioittava härkäpapupiilokas, joka on laatua alentava kasvintuhooja. Tämä kuoriainen on lisääntynyt viljeltävän härkäpapualan kasvaessa ja sopivien kuivien kasvuolojen sekä lämpimien säiden myötä. Ollaan siis yhdessä hereillä ja tarkkaillaan ympäristöä kasvintuhoojien varalta!
 

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä erityisalueenaan kasvinterveys.