EU:n Lissabonin sopimuksen ansiosta eläimet tunnustetaan tunteviksi olennoiksi: kykeneväisiksi tuntemaan mielihyvää ja tuskaa. Tämä on perustana eläinten hyvinvointia koskevalle EU:n strategialle vuosiksi 2012-2015. Strategian tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia unohtamatta EU:n kilpailukykyä maataloussektorilla. Lisäksi strategian tavoitteena on selkeyttää lainsäädäntöä ja tehostaa sen täytäntöönpanoa.

Samanlaisia tavoitteita on myös Suomessa valmisteilla olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa. Yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on eläinten hyvinvoinnin parantaminen.

Voimassa olevan eläinsuojelulain peruslähtökohtana on, että ihmisellä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläimiä ja ottaa huomioon eläinten kyky muistaa ja tuntea kärsimystä. Nyky-yhteiskunnassa pohdinta eläinten arvosta on noussut osaksi eläinten hyvinvoinnista käytävää keskustelua. Voimistuneen yhteiskunnallisen keskustelun taustalla vaikuttavat erilaiset näkemykset eläinten asemassa ja eläimiin liitetyissä merkityksissä. Yhtäältä lemmikkieläinten suosio on kasvanut ja niiden ihmismäinen rooli perheessä on korostunut. Toisaalta eläintuotannossa on koettu rakennemuutos kohti suurempia tilakokoja ja entistä ammattimaisempaa toimintaa.

Tieteellinen tieto eläinten hyvinvoinnista ja tarpeista on lisääntynyt valtavasti viime vuosina. Samalla asenteemme eläimiin ja niiden hyvinvointiin on muuttunut: eläinten hyvinvointi koetaan entistä tärkeämmäksi asiaksi yhteiskunnassamme. Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia siitä, miten eläimiä kohdellaan ja miten niitä pidetään. Tarvitaan avoimuutta ja tieteelliseen tietoon perustuvaa tietoa eläinten hyvinvoinnista. Kuluttajia ei saa johtaa harhaan siinä, miten esimerkiksi ruoantuotantoa varten pidettäviä eläimiä kasvatetaan.

Voimassa olevan eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lisäksi lain tarkoituksena on edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Eläimiä halutaan suojella tulevaisuudessakin niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta. Valmisteluvaiheessa uuden lain tarkoituksen painopisteeksi on kuitenkin ajateltu entistä selkeämmin eläinten hyvinvoinnin edistämistä. Tämä jo voimassa olevassa eläinsuojelulaissa oleva tavoite on käytännössä jäänyt vähemmälle huomiolle kuin varsinainen eläinten suojelu.

Eläimen hyvinvoinnilla tarkoitettaisiin eläimen kokemusta sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Tämä kokemus voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttaa eläimen mahdollisuus sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mm. pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. Eläimen hyvinvoinnin tasoa voidaan parantaa myös suomalla eläimelle mahdollisuus positiivisten tunnetilojen kokemiseen.

Eläimen hyvinvoinnille aiheutuvalla haitalla tarkoitettaisiin tekijöitä, jotka heikentävät eläimen kokonaishyvinvointia. Eläimen pidosta ja käytöstä aiheutuu kuitenkin yleensä jonkinlaista haittaa eläimen hyvinvoinnille. Tällaisia haittoja ei ole aina mahdollista välttää, jotta eläintenpito ylipäänsä olisi mahdollista. Esimerkiksi eläinten liikkumista joudutaan usein rajoittamaan. Eläimen hyvinvoinnille aiheutuvan haitan hyväksyttävyys edellyttää aina eettistä pohdintaa sen suhteen, millainen haitta on hyväksyttävissä suhteessa eläinten pidosta ja käytöstä saatavaan hyötyyn. Etenkin tuotantoeläinten pidossa yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät vaikuttavat tähän punnintaan.

Uutena seikkana eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen valmisteluvaiheessa on noussut esille eläinten kunnioittaminen. Eläinten kunnioituksen lisäämisestä ehdotetaan otettavaksi maininta lakiin. Taustalla on ajatus eläimen itseisarvosta, joka on riippumaton eläimen arvosta ihmiselle. Eläin itsessään on arvokas, oli siitä hyötyä ihmiselle tai ei. Itseisarvon vastakohtana on välinearvo. Eläimellä voi kuitenkin olla myös välinearvoa ihmiselle. Tämä koskee niin tuotantoeläimiä kuin esimerkiksi seura- ja harrastuseläimiäkin.

Eläimen itseisarvolla tarkoitetaan lähinnä eläimen moraalista statusta. Eläin on tunteva olento ja eläimen elämää tulisi siksi kunnioittaa. Tarkoituksena ei ole muuttaa eläimen oikeudellista statusta ja tehdä eläimestä oikeussubjektia. Eläimen itseisarvo ei estäisi tai rajoittaisi eläinten käyttöä hyväksyttävillä tavoilla. Myös eläinten lopettaminen olisi jatkossakin sallittua hyväksyttävillä menetelmillä.

Eläimen itseisarvosta säätämisen tarkoituksena on vaikuttaa ihmisten ajattelutapaan siten, että se kehittyisi eläinten hyvinvointia edistävään suuntaan. Eläimen itseisarvoon perustuva kunnioittaminen kuuluu länsimaiseen moderniin eläinten hyvinvointilainsäädäntöön ja siitä säädetään useassa Euroopan maassa.

Teksti: Jaana Husu-Kallio, kansliapäällikkö ja Minna Ruotsalo, ylitarkastaja