Suomessa on jo tällä hetkellä 40 kansallispuistoa ja 41. on valmisteilla Sallaan. Jos Evolle perustettaisiin kansallispuisto, se tarkoittaisi Evon retkeilyaluekäytön loppumista ja sitä, ettei valtion maille jäisi sen jälkeen Etelä-Suomessa yhtään retkeilyaluetta. Jäljellä olisivat vain Ruunaa Lieksassa, Kylmäluoma Suomussalmella, Oulunjärvi ja Syöte.

Valtion mailla on tosin Metsähallituksen omalla päätöksellä perustettuja retkeily- ja virkistyspainotteisia alueita, mutta nekin ovat Hämeenkankaan aluetta lukuun ottamatta Pohjois-Suomessa. Aiemmin retkeilyalueina toimineet Teijo ja Hossa on jo muutettu kansallispuistoiksi.

Keskeinen ero retkeilyalueiden ja kansallispuistojen välillä on se, millaiseen toimintaan alueella tähdätään. Retkeilyalueilla toiminnan kärkenä ovat luonnossa tapahtuvat aktiviteetit ja toiminnot, kansallispuistoissa luonnonsuojelu ja elämykselliset luontokokemukset. Virkistyskäytön kysyntä on viime vuosina kasvanut, mikä myös on tärkeää huomioida.

Retkeilyalueet tarjoavat kansallispuistoon verrattuna selvästi enemmän mahdollisuuksia muun muassa metsästys- ja kalastusharrastuksiin sekä laajempien liikunta-, virkistys- ja luontotapahtumien järjestämiseen. Myös virkistys- ja matkailukäyttöä tukevien yksityisten investointien suunnittelu ja toteutus on retkeilyalueilla joustavampaa kuin luonnonsuojeluun varatulla alueella.

Myös retkeilyalueella voidaan harjoittaa monipuolista tutkimusta, ja tutkimuksen järjestämiseen on olemassa oma menettelytapansa jo metsähallituslainkin perusteella. Metsätaloutta harjoitetaan virkistyskäytön ehdoilla ja monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet jätetään metsänkäsittelyn ulkopuolelle. Näissä on myös Evolla täytynyt onnistua, koska alue on saanut ympäristöministeriöltä (YM) kansallispuistokriteereilläkin erittäin korkeat pisteet.

Evoa koskevaa kansallispuistohanketta on käsitelty julkisuudessa aivan kuin päätös alueen käyttötarkoituksen muutoksesta olisi jo tehty. Näin ei kuitenkaan ole: asiasta ei ole neuvoteltu – saatikka sovittu – sen enempää ministeriöiden välillä kuin hallituksen piirissäkään. Myöskään hallitusohjelmasta ei ole tässä neuvoksi, koska kirjaus ”Laajennetaan kansallispuistoverkostoa” voi tarkoittaa joko uusien kansallispuistojen perustamista tai vanhojen, jo olemassa olevien, puistojen laajentamista. Sallan kansallispuisto on jo syntymässä hallituksen yksimielisenä esityksenä.

Aloite kansallispuiston perustamisesta Sallaan on tullut paikallisilta tahoilta. Evon osalta aloitteen tekijöinä olivat luonnonsuojelujärjestöt, Helsingin yliopisto ja Museovirasto. Erityisen aktiivinen yliopiston puolelta on ollut Lammin biologinen asema. Aloitetta vietiin pitkään eteenpäin paikallisia tahoja, aluetta hallinnoivaa Metsähallitusta ja valtion retkeilyalueista vastaavaa maa- ja metsätalousministeriötä (MMM) kuulematta.

Julkiset vetoomukset tiedekansallispuiston perustamiseksi ovat kyllä olleet tiedossa, mutta tieto YM:n Evo-kannasta tuli – MMM:n naapuriministeriölle esittämistä tiedusteluista huolimatta – esiin vasta marraskuussa pidetyn tiedotustilaisuuden myötä. Tilaisuudessa esiteltyä selvitystä ei oltu valmisteltu tai käsitelty MMM:n kanssa. Selvitys saatiin ministeriöömme tiedoksi pyydettäessä vasta viikkoja myöhemmin.

Tiedekansallispuiston valmistelussa YM käyttää luovalla tavalla työryhmää, jonka se pyysi Helsingin yliopistoa asettamaan. Työryhmässä on edustettuina paikallisia tahoja ja muita toimijoita, joita kansallispuiston perustaminen koskettaisi. Työryhmän perustamistavasta näyttää syntyneen käsitys, että kansallispuiston perustamisesta olisi jo päätetty.

Työryhmän tehtävänä on kuitenkin vasta tiedekansallispuiston valmistelun taustoittaminen sidosryhmiä ja asiantuntijoita kuulemalla sekä tiedekansallispuistokonseptia koskevan ehdotuksen tekeminen. Tässä vaiheessa valmistelua on jo käynyt ilmi, että monet paikalliset toimijat haluaisivat jatkaa Evon alueen kehittämistä retkeilyalueena.

Työryhmä valmistelee esityksensä tiukassa aikataulussa kesäkuun loppuun mennessä. Hallituksen käsittelyyn asia päätyy aikaisintaan siinä vaiheessa, kun ryhmän esitys on valmistunut.

Kansallispuiston perustaminen Evolle kaventaisi väistämättä alueen tulevia käyttömahdollisuuksia, ja asiasta tulee siksi käydä perusteellinen keskustelu ennen lopullisen päätöksen tekemistä. 

Marja Kokkonen
Evo-hanketta taustoittavan työryhmän asiantuntija,
yksikön päällikkö Metsähallituksen retkeilyalueiden ohjauksesta vastaavalla MMM:n osastolla