Julkisen rahankäytön pitää olla vaikuttavaa ja vastuullista. Se tekee julkisten ruokahankintojen vastuullisuudesta ja kotimaisuudesta kiinnostavan puheenaiheen. Tarkastelen blogissani vastuullisuuden termiä, ruokahankintojen vastuullisuuden ja kotimaisuuden toteutumista, tietolähteitä ja kuvaan vastuullista julkista ruokalautasta. Aihe on tärkeä, sillä kaikki ikäryhmät Suomessa käyttävät julkisia ruokapalveluita. Leikki-ikäiset syövät päiväkodeissa, vaarit vanhainkodeissa ja etenkin maksuton kouluruokailu lisää julkisen ruokalautasen merkitystä.  

Mitä vastuullisella julkisella ruokahankinnalla sitten tarkoitetaan? Ruokahankintojen vastuullisuus edistää ensinnäkin kestävyystavoitteita. Hankinnat edistävät parhaillaan ekologista, sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä. Ekologisuuteen lasketaan ruuan ja ruuantuotannon ilmasto- ja vesistövaikutukset sekä uudempana ulottuvuutena luonnon monimuotoisuus. Taloudellinen kestävyys, ruokaturva ja huoltovarmuus ovat lisänneet merkitystään Ukrainaan kohdistuneen Venäjän hyökkäyssodan, ruuan hinnannousun ja inflaation myötä. Vastuullinen ruoka on oikeudenmukaisesti tuotettua, ja tuottaja saa siitä riittävän toimeentulon.

Monta asiaa, joihin elintarvikehankintojen tekijä siis voi vaikuttaa. Hankinnan kotimaisuusasteeseen voidaan myös vaikuttaa käyttämällä vastuullisuutta lisääviä hankintakriteereitä. Viime syksynä maa- ja metsätalousministeriö selvitti hankintojen vastuullisuutta ja kotimaisuusastetta kyselytutkimuksella, joka suunnattiin elintarvikehankkijoille. Tutkimuksen tulokset julkaistiin vuoden alussa. Vastaajat arvioivat liha- ja maitotuotteiden kotimaisuusasteen olevan lähes 90 %. Sen sijaan kalan ja kasvisten kuten palkokasvien kotimaisuusasteessa olisi vielä parantamisen varaa.

Vastuullisuuden huomioimisesta elintarvikehankintojen tekijä saa tietoa ja apua kahdesta oppaasta. Vastuullisista elintarvikehankinnoista kirjoitettu opas kuvaa viimeisimpään tutkimustietoon perustuen ruuantuotannon ja elintarvikkeiden kestävyysvaikutuksia ja eri tuoteryhmien keskeisiä vastuullisuuskysymyksiä. Oppaassa on lueteltu elintarvikehankintakriteerit esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin ja terveyteen liittyen. Opasta päivitetään parhaillaan luonnon monimuotoisuutta edistävien kriteerien osalta ja se vastaa valmistuttuaan entistä paremmin kestävyyshaasteisiin. 
 
Vastuullisten ruokapalveluiden hankintaopas taas auttaa ruokapalveluiden järjestämisessä ja hankinnassa. Opas tarkastelee vastuullisuutta laajasti, myös ravitsemuksen näkökulmasta ja ohjeistaa ravitsemuksen ja kokonaisvastuullisuuden huomioimiseen. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön rahoittama vastuullisten ruokapalveluiden kehitysohjelma kehittää ja vie vastuullisuuden eri osa-alueita käytäntöön.
 
Millaisen ruokalautasen saamme eteemme, kun ruoka on vastuullista ja kestävää? Lautanen sisältää kotimaista kalaa ja kasviksia, palkokasveja, marjoja ja sieniä. Sillä voi olla vastuullisesti tuotettuja kotimaisia liha- ja maitotuotteita tai ruuantuotannon sivuvirroista saaduista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Kestävä ruokalautanen edistää terveyttä, hyödyntää sesonginmukaista ruokaa ja pyrkii mahdollisimman vähäiseen ruokahävikkiin. 

Ruokahankintojen vastuullisuutta kannattaa kehittää jatkuvasti, jotta pystymme vastaamaan muuttuviin vaatimuksiin ja markkinatilanteeseen. Myös EU tulee jatkossa vaatimaan julkisilta ruokahankinnoilta aikaisempaa laajempaa vastuullisuuden ja kestävyyden huomioimista. Yhteiseen EU-maiden ruokapalveluiden ja elintarvikehankintojen kestävyyden parantamiseen meillä on paljon annettavaa, olemmehan kehittäneet ruokahankintojamme vastuullisemmaksi jo pitkään.

Kirjoittaja Auli Väänänen on julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen erityisasiantuntija maa- ja metsätalousministeriössä.