Yleinen harhaluulo on, ettei metsästyksellä voitaisi vaikuttaa karhujen käyttäytymiseen – ”kuollut karhu ei opi”.  Yksittäisen uhkaa aiheuttavan karhun poistolla ei voidakaan ylläpitää karhukannassa ihmisarkuutta. Säännöllisellä kannanhoidollisella metsästyksellä sen sijaan on yksilöä laajempi vaikutus karhujen käyttäytymiseen. 

Suurpetopolitiikan keskeinen osa on karhukannan hoitosuunnitelma, jonka päätavoitteina on suotuisan suojelutason säilyttäminen ja karhun ihmisarkuuden ylläpito (uusi hoitosuunnitelma päivitetty 7.7.2022). Päätavoitteissa onkin onnistuttu: Suomessa ja Skandinaviassa karhut pyrkivät tutkimusten mukaan pääsääntöisesti välttelemään ihmistä ja eivät ole normaalisti aggressiivisia kohtaamisissa, ja samanaikaisesti Suomen karhukanta on yli kaksinkertaistunut 15 vuodessa. 

Karhukannoissa on alueellisia tihentymiä ja voimakas tulomuutto Venäjältä kasvattaa niitä omalta osaltaan. Kun metsästystä tehdään alueella säännöllisesti, oppivat saalistuksen välttäneet karhut välttelemään ihmistä. Metsästystä pyritään myös kohdistamaan lähellä asutusta liikkuviin yksilöihin. Näin ollen kannanhoidollisella metsästyksellä voidaan vaikuttaa karhukannan ihmisarkuuteen. 

Karhujen ihmisiin kohdistuvia hyökkäyksiä tarkasteltiin Nature-lehden artikkelissa (2019). Julkaisun mukaan hyökkäykset ovat maailmanlaajuisesti kasvaneet viime vuosikymmeninä. Tämä selittyy todennäköisesti useilla eri tekijöillä, kuten ihmis- ja karhupopulaatioiden kasvulla ja alueellisella levittäytymisellä. Lisäksi ihmiset osallistuvat kasvavassa määrin virkistysaktiviteetteihin alueilla, joilla on karhuja. Yleisiä hyökkäystapauksia olivat tilanteet, joissa kohdattiin naaraskarhu, jolla on pennut. Skandinaviassa hyökkäykset tapahtuvat usein metsästystapahtuman yhteydessä. 

Euroopassa karhujen ihmiseen kohdistamia hyökkäyksiä tapahtui eniten Romaniassa. Romaniassa karhun metsästys lopetettiin vuonna 2015, minkä jälkeen maatalous- ja kotieläinvahingot sekä karhujen ihmisille aiheuttamat kuolettavat hyökkäykset ovat lisääntyneet merkittävästi. 157 ihmistä loukkaantui ja 9 kuoli karhujen ja ihmisten välisissä kohtaamisissa Romaniassa 2016-2019. Myös Ruotsissa karhukannan kasvun myötä karhujen ihmisiin kohdistamat hyökkäykset ovat lisääntyneet ja karhujen sietämisessä on havaittu laskua. Suomessakin ihmisten suurpetopelko on viimeisimmän tutkimuksen mukaan kasvanut. 

Yksittäisten vahinkoa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavien karhujen poistamisella ei voida ylläpitää karhujen ihmisarkuutta, rajoittaa karhukannan kasvua tai tarvittaessa vähentää karhuja kannan tihentymäalueilla. Mikäli vahvasti kasvuvaiheessa olevaan karhukantaan ei kohdistuisi lainkaan metsästyskuolleisuutta, kanta kasvaisi noin 16 % prosenttia vuodessa. Suomen nykyinen 2259-2400 yksilön karhukanta tulisi siis kaksinkertaistumaan viidessä vuodessa. Kannanhoidollisella metsästyksellä on onnistuttu säätelemään kannankasvua ja todennäköisesti saavutettu luontodirektiivin edellyttämälle tiukalle suojelulle laaja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys (kuva 1 ja kuva 2). 

Kannanhoidollinen metsästys auttaa säilyttämään karhujen tiheyden sellaisella tasolla, että haitat ja vahingot ihmistoiminnoille, tuotantoeläimille ja luonnonvaraiselle riistalle pysyvät hyväksyttävinä. Suomen karhukannan viimeaikainen kehitys osoittaa, että tämä mahdollistaa myös karhukannan kasvun ja säilymisen suotuisalla suojelun tasolla. On äärimmäisen tärkeää ylläpitää tätä tilannetta ja vähentää karhuista aiheutuvaa konfliktia.

Kuva 1. Karhukannan kehitys vuosina 2004-2021. Viimeksi kuluneina neljänä vuotena karhua on metsästetty aiempaa voimakkaammin, ja kannan kasvu näyttäisi pysähtyneen. Lähde. Luonnonvarakeskus

Kuva 2. Tunnettu karhujen kuolleisuus 1999-2021 metsästysvuosittain. Muu kuolleisuus sisältää myös vahinkoperusteiset poikkeusluvat. Lähde. Luonnonvarakeskus.

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriön erätalousosastolla.