Komissio julkaisi 16.7.2021 etukäteen paljon keskustelua herättäneen EU:n metsästrategian. Strategia on luonteeltaan komission tiedonanto, joka ei sellaisenaan sido eikä velvoita jäsenmaita. Se ohjaa kuitenkin jatkossa EU-säädösesitysten valmistelua komissiossa ja on siksi Suomen kaltaiselle metsäiselle maalle erityisen tärkeä. Kuten ministeri Leppä totesi julkaisupäivän tiedotustilaisuudessa, jäsenmaiden pitää olla tarkkana ottaessaan kantaa noihin valmisteluihin, jotta päätösvalta käytännön metsätaloudessa säilyy jäsenmailla ja valmistelussa ymmärretään yksittäisten metsänomistajien omistusoikeuden merkitys.

Mutta mitä nuo muotoilut vaikuttavat käytännössä metsänomistajiin? Suoraan ei mitenkään, mutta ennen pitkään kyllä. 

Komissiolla on toimivaltaa ympäristö-, ilmasto-, energia- ja maaseudun kehittämisen asioissa ja strategiaan on listattu monia näihin liittyviä, jo meneillään olevia valmisteluja. Kaikki nämä vaikuttavat myös metsätalouteen. Mennäänkö siis esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja edistämisestä säädettäessä niin yksityiskohtaisiin muotoiluihin, että samalla puututaan jäsenmaiden toimivaltaan metsäasioissa? Strategiaan sisältyvät yksityiskohtaiset linjaukset antavat komissiolle siihen mahdollisuuden.

Yleistavoitteet strategiassa ovat hyvin kannatettavia: luonnon monimuotoisuuden tilan parantaminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen sopeutuminen, uusiutuvan energian käytön lisääminen, puuraaka-aineen käyttäminen pitkäikäisiin tuotteisiin ja korvaamaan uusiutumattomia raaka-aineita sekä metsien ja puuraaka-aineen tarjoamat mahdollisuudet työpaikkojen luojana. Mutta ne yksityiskohtaiset vaikutukset – tässä muutamia poimintoja niihin liittyen:

• Metsästrategian todetaan olevan ankkuroitu EU:n vihreän kasvun ohjelmaan ja biodiversiteettistrategiaan, jonka mukaan koko EU:n alueen maa-alasta on tavoitteena suojella 30 %, josta tiukasti 10 %. Kaikki EU:n alueen iki- ja aarniometsät on tarkoitus saattaa tiukan suojelun piiriin. Määritelmätyö näistä on meneillään komission ympäristöpääosaston alaisissa työryhmissä, ja määritelmien on tarkoitus valmistua kuluvan vuoden aikana. Miten yksityiskohtaisia noista määrittelyistä tulee, on vielä auki. Samoin määritellään sisältöä luonnonmukaisen kaltaiselle metsätaloudelle. Miten siihen vaikuttaa esimerkiksi linjaus, jonka mukaan avohakkuuta pitäisi käyttää vain asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa? 
  
  Jäsenmaiden on esitettävä komissiolle kansallinen biodiversiteettistrategiansa ensi vuoden aikana. Jos EU-tason suojelutavoitteita ei saavuteta jäsenmaiden strategioilla, komissio voi laatia jäsenmaita velvoittavia säädöksiä tavoitteiden saavuttamiseksi. 
  
  Metsästrategian mukaan komissio hyödyntäisi työssään Euroopan metsäministerikokouksen kestävän metsätalouden indikaattoreita, mutta laatisi niitä lisää yhteistyössä jäsenmaiden ja sidosryhmien kanssa erityisesti metsien terveyttä, monimuotoisuutta ja ilmastotavoitteita ajatellen. Näille asetettaisiin myös kynnysarvoja, joiden käytettävyyttä kussakin jäsenmaassa arvioitaisiin – ensi alkuun vapaaehtoisella pohjalla, mutta jatkossa mahdollisesti myös EU-tason säädöksin. Eli käytännössä komission kanssa keskusteltaisiin esimerkiksi metsien lahopuumäärää tai puulajiosuuksia koskevista tavoitteista sekä siitä, miten ne huomioidaan kestävän metsätalouden harjoittamisessa. Metsät ovat kuitenkin kovin erilaisia eri jäsenmaissa, joten kaikkia jäsenmaita samalla tavalla koskeviin menettelyihin ei todellakaan pitäisi mennä.
   
• Uusiutuvan energian direktiivissä tullaan säätämään biomassan kestävyyskriteereistä. Osana 14.7.2021 annettua Fitfor55-ilmastolakipakettia julkaistiin ehdotus uudeksi direktiiviksi. Iki- ja aarniometsistä ja vuoden 2008 jälkeen ojitetuilta soilta tulevaa puutavaraa ei sen mukaan voisi lukea uusiutuvaksi energiaksi, ei myöskään tukkeja, kantoja ja juuria. Komissio tulee laatimaan myös delegoidun asetuksen, jossa määritellään, miten laadukkaan pyöreän puutavaran käyttö energiaksi minimoitaisiin. Myös jäsenmaissa käytössä olevia tukimuotoja analysoitaisiin, jotta ne eivät kannustaisi liiaksi biomassan käyttöön energiaksi. Säilyykö siis myös jatkossa mahdollisuus käyttää pieniläpimittaista, kestävästä metsänhoidosta saatavaa puuta energiakäyttöön?
   
• Kolmantena esimerkkinä on kestävää rahoitusta säätelevä taksonomia. Jos rahoituslaitos ja puuta jalostava laitos haluavat, että investointiin tarvittava rahoitus luetaan kestäväksi, niiden on noudatettava komission taksonomiasäädöksiä. Komissio on säätämässä aiheesta useampia delegoituja asetuksia, jotka koskevat muun muassa jalostuksessa käytettävän raaka-aineen kestävyyttä. Jäsenmaat voivat kaataa asetukset vain määräenemmistöllä. 
  
  Jäsenmaiden käsittelyssä on parhaillaan ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista koskeva asetus. Sen mukaan esimerkiksi yli 13 hehtaarin metsätilalta vaadittaisiin jatkossa metsäsuunnitelma, jossa hiilinielujen määrää säädeltäisiin ja seurattaisiin. Ensi vuonna annettaisiin delegoidut asetukset, jotka paneutuvat monimuotoisuuteen ja vesistövaikutuksiin. Investoija, joka haluaa profiloida investointinsa ja tuotteensa kestäviksi, joutuisi sen jälkeen edellyttämään metsänomistajalta noiden säännösten noudattamista puutavaran ostamisen ehtona.
   
• Pidemmällä aikavälillä ja pidemmän vaikutusketjun kautta vaikuttaa myös laadittavaksi esitetty metsien tilan seurantakehikko. Kunkin jäsenmaan tulisi myös laatia strateginen metsäsuunnitelma. Se muistuttaisi sisällöltään meidän kansallista metsäohjelmaamme, mutta kattaisi jopa tulevat 50 vuotta. Vaikka komissio ei suunnitelmaa hyväksyisi, siitä keskusteltaisiin ja sen etenemistä seurattaisiin. Kuten kansallisella metsäohjelmalla, myös tuolla suunnitelmalla voisi olla vaikutusta metsälainsäädäntöön ja rahoituksen suuntaamiseen jäsenmaissa.
   
• Yhtenä esimerkkinä on vielä rahoitus. Komissio nostaa metsästrategiassa esiin Suomen METSO-ohjelman hyvänä esimerkkinä vapaaehtoisista metsien monimuotoisuutta edistävistä toimista. Tällaisia ekosysteemipalveluita parantavia toimia, mukaan lukien hiilen sidonta ja metsitys, olisi mahdollista tukea joko Maaseudun kehittämisohjelmassa tai kansallisesti. Suomessa toimenpiteitä rahoitetaan kansallisesti, joten valmistelussa olevien EU:n valtiontukisuuntaviivojen sisältö vaikuttaa meillä tukiehtoihin eli muun muassa tulevaan Kemeran jälkeiseen tukijärjestelmään ja joutoalueiden metsitystukeen. Valtiontukisuuntaviivat sisältäisivät ehtoja erityisesti rahoitettavien toimenpiteiden monimuotoisuus- ja ilmastovaikutuksiin sekä uusiutuvan energian tukemiseen liittyen. Suuntaviivojen on tarkoitus valmistua ensi vuonna ja uusien kansallisten tukijärjestelmien niin, että ne tulisivat voimaan vuoden 2024 alusta.

Metsästrategian sisältöä analysoidaan seuraavaksi tarkemmin kaikissa jäsenmaissa. Suomessa asiasta laaditaan valtioneuvoston kirjelmä (E-kirje) eduskunnalle, joka laatii sen jälkeen oman kannanottonsa asiakirjaan. Eduskunnan kanta ohjaa sitten Suomen kannanottoja EU:n eri toimielimissä tapahtuvassa jatkovalmistelussa. EU:ssa sekä maatalousneuvosto että parlamentti laativat omat kannanottonsa strategiasta. Huomionarvoista on, että komissio ei enää voi muuttaa strategiatekstiä, mutta kannanotot vaikuttavat taustalla käytännön hankkeiden, kuten säädösten sisällön valmisteluun. Paljon työtä on siis edessä.

Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston metsä- ja bioenergiayksikön päällikkö