Miten voimme tehdä pohjoismaisista maaseutualueista parempia nuorille? Sitä kysyy Nordregio etsiessään Z-sukupolven edustajia kevään työpajoihinsa. Myös maa- ja metsätalousministeriö kysyi saman joukon näkemyksiä ministeriön toimintaan liittyvistä teemoista, ajatuksella miten voimme tehdä niistä kiinnostavampia nuorille.

Nuorten näkemyksistä on syytä olla kiinnostunut katsottaessa tulevaan. On myös huolehdittava, että pienenevät nuorisoikäluokat pysyvät työkykyisinä työelämään tullessaan. Näistä nyt sananen pohjanaan kysely, jonka Aula Research toteutti 15-19 -vuotiaille nuorille marraskuussa 2022. Vastaajia oli 1504.  

Tietoa haettiin ruoan ostopäätöksistä, vastuullisuuskysymyksistä sekä ministeriön teemoista. Selvisi, että nuorten asenneilmapiiri ministeriön keskeisiä tehtäväalueita kohtaan oli myönteinen, iän myötä arvostus kotimaista maa- ja metsätaloutta kohtaan kasvoi, ja että isoissa kaupungeissa asioista ajatellaan hieman eri tavoin kuin maaseuduilla. 

Tartuin viimeiseen, katsoin aluesilmin muutamia vastauksia ja peilasin näkemääni tuoreisiin Move!-mittaustuloksiin. Se houkutti, koska noin 40 %:lla 5. ja 8. luokkalaisista fyysinen toimintakyky haastaa jo arjessa jaksamista, ja koska se näkyi erityisesti maaseutualueilla – kiitos etäisyyksien ja automatkojen. Samaa viesti myös Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (2022) arviointi koulujen lakkautusten vaikutuksista maaseudun ja saariston lapsiin ja kuntiin. 

Toimintakyvyn kannalta kiinnostavin kysymys liittyi luontoharrastuksiin. Valmiiden vaihtoehtojen seasta kärkisijoille nousivat patikointi ja retkeily (26 %), mökkeily (26%), marjastaminen ja sienestäminen (19%), kalastus (17%), luontokuvaaminen (14%), eläinharrastus (14%), moottoripyöräily tai -urheilu (12%), vesillä liikkuminen (10 %), maastohiihto, -juoksu tai -pyöräily (10 %) tai joku muu luontoharrastus (15%). Patikointia ja marjastamista harrastettiin eniten 24-29-vuotiaiden keskuudessa, etenkin naisten toimesta. Kalastus oli miesten juttu ja mökkeilyn suosio mökkikansan mukaista.

Samalla 28 % nuorista ilmoitti, ettei harrasta mitään vaihtoehtoina ollutta. ”Luontoharrastamattomuus” jakaantui tasaisesti, mutta selvästi suurinta se oli 15-19-vuotiailla (34 %). Moottoriurheilu oli ainoa luontoon liittyvä harrastus, jossa nuorimpien vastusprosentti oli korkein. Se voi liittyä mopo-ikään, tuoreeseen ajokorttiin tai siihen missä asuu. 

Asuinpaikkaa kysyttiin kuntakokoluokittain ja odotetustikin moottoriurheilut, marjastukset, metsästykset ja eläimet olivat suositumpia alle 10 000 asukkaan kunnissa. Mutta pienimmillä paikkakunnilla myös harrastamattomuus oli vähäisintä. 

Asuinympäristön tarkentuminen keskustaksi, lähiöksi/esikaupunkialueeksi, taajamaksi tai maaseuduksi vahvisti sitä, että luontoharrastuksissa maaseudun nuoret ovat kaupunkilaisia aktiivisempia. Toisin sanoen kaupunkilaisnuorista kolmannes ei harrastanut luontoliikuntaa, passiivisimmat paikantuvat lähiöihin, esikaupunkeihin ja keskustoihin, ja heitä olivat etenkin 15-19 -vuotiaat miehenalut. Move!-mittaukset kääntävät kuitenkin asetelman katolleen, sillä esimerkiksi Helsingin tulokset olivat erityisesti poikien osalta valtakunnallisia tuloksia paremmat. Päädymme siis pohtimaan sekä sitä, missä määrin liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia on tarjolla ja niitä on mahdollisuus hyödyntää, että mikä ylipäätään kiinnostaa ja missä vaiheessa elämää. 

Maa- ja metsätalouden osalta havaitun tapaan kiinnostus luonnossa liikkumista ja metsän antimia kohtaan kasvoi iän myötä. Suunta oli sama koulutustason noustessa. Metsästys, suunnistus tai partio eivät muuttuneet sen kiinnostavammiksi iän tai koulutuksen myötä, mökkeily kiinnosti kaikkia muita paitsi peruskoulun suorittaneita ja jostain syystä maastohiihto, -juoksu tai -pyöräily olivat selkeästi yliopiston käyneiden juttuja. 

Vaikka liikkumattomuuden haasteet vaikuttavat jatkuvan peruskoulun jälkeenkin, niin monelle myös näyttäisi löytyvän jotain liikkeelle laittavaa jossakin elämänvaiheessa –  ja mikä ikinä sitten innostaakin harrastamaan, siihen on syytä kannustaa.

MMM:n nuorisokyselyn tuloksia kommentoiva kirjoittaja on maa- jametsätalousministeriön erityisasiantuntija