Maa- ja metsätalousministeriön blogi

Muutos omalla lautasella

Anna Salminen Julkaisupäivä 13.9.2021 9.16 Blogit MMM

Peruna. Kesäisellä vierailulla Mikkelin vasta avatussa sodan ja rauhan keskus Muistissa oli pysähdyttävä katsomaan, millaisia sanapilviä rintamalta lähetetyistä kirjeistä seinälle piirtyi. En tiedä, mitä olin odottanut, mutta yksi sana nousi ylitse muiden, ohi saunan, säiden ja leivänkin. Kotoisa, arkinen peruna. Ympäri vuoden.

Etätyövuoden aikana valmistelimme ilmastoruokaohjelmaa monipaikkaisesti etäyhteyksin ja saattelimme sen hellekesän alussa lausuntokierrokselle. Kesällä viitisenkymmentä tahoa malttoi istua varjoon ja kirjoittaa ylös ajatuksiaan siitä, millaista konkreettista muutosta ilmastokestävään ruuankulutukseen ohjaavan ohjelman tulisi tavoitella, mitä näkökulmia ohjelmassa oli jo hyvin huomioitu ja mitä oli vielä tyystin jätetty avaamatta.

Kuinka suurta muutosta lihan ja maidon kulutukseen on perusteltua tavoitella? Minkä verran kalaa ja kasvikunnan tuotteita lautaselle mahtuu vuonna 2035? Miten huolehditaan eri väestöryhmien ravitsemuksesta? Miten suomalaisten ruokamuutosta tulisi ohjata, ja miten muutos vaikuttaa maatalouden tuotantorakenteeseen tai ruuan kotimaisuusasteeseen? Mikä on ruokapalveluiden rooli, ja kuinka kauppa tai elintarviketeollisuus voisivat tukea ja ohjata kuluttajien valintoja? Ja ennen kaikkea: kuinka ruuankulutuksen päästöjä saadaan alennettua?

Ei yksin riitä, että Suomessa tuotetaan ruokaa kestävästi, jos kuluttaja valitsee toisin. llmastoruokaohjelman tavoitteena on lisätä kalan, sienten ja kasvikunnan tuotteiden osuutta keskimääräisessä suomalaisessa ruokavaliossa ja varmistaa, että kulutetut tuotteet ovat entistä kestävämmin tuotettuja. Lisäksi ohjelma haluaa vähentää ruokahävikin syntyä, lisätä sesonkipainotteisten raaka-aineiden käyttöä ja tuottaa ruokajärjestelmän sivuvirroista lisäarvoa.

Keskimääräinen 2020-luvun alun suomalainen ruokavalio on vielä aimo harppauksen päässä ilmastokestävästä ja hyvinvointia tukevasta lautasmallista. Ilmastoruokaohjelmaa tarvitaan poliittiseksi selkänojaksi, joka ohjaa ja tukee yhteiskuntaa muutoksessa. Se on myös riskienhallintaa ja ennakointia, varautumista väistämättömään, muutoksen ja hyvän tulevaisuuden ottamista omiin käsiin ja pään pitämistä aktiivisesti pinnalla.

Valitsen lautaselleni täysin vapaasti, mitä haluan syödä, sanon itsekin. Teen sen hyllyjen edessä hartaasti hyviä valintoja arpoen tai suuremmin asiaa ajattelematta. Mitä lautaselle valitsen, on kuitenkin paljon kiinni siitä, millainen ruokaympäristöni on, ja millaisia valintoja toiset ruokajärjestelmässä ovat puolestani tehneet. Mitä on saatavilla ja mitä se maksaa. Ja ennen kaikkea mikä on houkuttelevaa.

Muutos omalla lautasella kuulostaa tyrmäävältä, mutta ei sittenkään ylitsepääsemättömältä, jos se syntyy omasta halusta. Ilmastoruokaohjelman tehtävä on maalata muutokselle suotuisa ruokaympäristö, jossa erilaisista lähtökohdista, tottumuksista ja mieltymyksistä huolimatta on helppoa ja houkuttelevaa tehdä kestäviä valintoja. Nauttia tuoretta kalaa. Rakentaa ravitseva ateria kasvikunnan tuotteiden varaan. Ja toisinaan viimeistellä annos maun mukaan vaikka kestävästi tuotetulla lihalla tai maitotuotteilla. Saada meidät taas haaveilemaan perunasta.

Kesäloman päätyttyä istuin Tammisaaressa alkupalan äärellä. Kastoin keitettyä papua uteliaana kotimaisen hamppuöljyn, omenaviinietikan ja hunajan sävyttämään kastikkeeseen ja mietin, koska viimeksi olin syönyt jotakin niin ajatuksella. Pizzan päälle oli löytynyt peuraa ja jälkiruokaan variksenmarjoja. Ravintola ylpeili verkkosivustolla nollahävikkilinjallaan.

Tässä on haaste keittiöihin, tehdään hyvää tekevästä hyvää. Ja haaste meille kaikille, tehdään ilmastoruokaohjelmasta rohkea suunnannäyttäjä, pitävä pohja muutokselle.

Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä.

Anna Salminen MMM Ruoka ja maatalous

Lisää kommentteja