Pakkausmerkintöjen joukossa on todellisia hengenpelastajia, joiden painattaminen lesepussin kylkeen voi olla toisille meistä ratkaisevan tärkeää. Niin tärkeää, että niiden ilmoittaminen on haluttu varmistaa lainsäädännöllä.

Ruoka-aineallergiassa ihmisen puolustusjärjestelmä reagoi voimakkaasti ja epätarkoituksenmukaisesti tiettyjä ruoan valkuaisaineita vastaan aiheuttaen haitallisen reaktion, vakavasti allergiselle, jopa hengenvaaran. Kuluttajan on siksi saatava oikea ja luotettava tieto siitä, mistä ruoka koostuu.

Harmonisoitu EU-lainsäädäntö edellyttää, että lainsäädännössä luetellut 14 yleisesti allergioita ja intoleransseja aiheuttavaa ainetta ilmoitetaan aina ainesosaluettelossa selkeästi omalla nimellään ja korostettuna niin, että ne erottuvat muista ainesosista. Ihminen voi luonnollisesti olla allerginen tai yliherkkä myös muille kuin lainsäädännössä listatuille allergeeneille. Silloin kuluttajan on tutkittava huolella koko ainesosaluettelo. Selvää on, että pakkausmerkinnöissä olevien tietojen täytyy olla oikein.

Joissakin tapauksissa elintarvike saattaa olla kosketuksissa myös sellaisten ainesosien kanssa, jotka eivät kuulu sen reseptiin. Merkintää ”saattaa sisältää pieniä määriä…” ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi yrityksen puutteellisten hygieenisten menettelytapojen tai huonon laadunvarmistuksen verukkeena.  Merkinnän käyttö on rajoitettu ainoastaan tapauksiin, joissa ensin on tehty kaikki voitava altistumisriskin poistamiseksi linjastossa, jotta kuluttaja ei joudu välttämään tarpeettomasti tuotteita, joissa riskiä allergisoivista ainesosista ei itse asiassa olekaan.

Allerginen kuluttaja tarvitsee luotettavat tiedot ruoan koostumuksesta myös silloin, kun elintarviketta myydään kaupassa pakkaamattomana tai kun ruoka tarjoillaan esimerkiksi ravintolassa. Lainsäädännön mukaan allergeenit on ilmoitettava kuluttajalle myös pakkaamattomista elintarvikkeista. Tieto voidaan antaa suullisesti kuluttajan sitä kysyessä. On tärkeää, että kaupan tai ravintolan henkilökunta tiedostaa mahdolliset ruoka-allergiariskit ja minimoi mahdollisuuden kontaminaatioon. Täsmällisen ja oikean tiedon allergeeneista täytyy toki olla henkilökunnan helposti saatavilla. Harkinnan varaa jää toimijallekin. Vaikka tiedon allergeeneista voi esimerkiksi tarjoilupaikassa antaa suullisesti, harva asiakas haluaa allergiastaan tehtävän numeroa.

Ruokalistoissa vakiintuneet lisämerkinnät, G gluteenittomuudesta tai L laktoosittomuudesta voivat olla hyödyllisiä, mutta ne eivät korvaa lainsäädännön edellyttämiä pakollisia tietoja allergeeneista. Lyhenteiden merkitys on myös avattava selkeästi kuluttajalle. Viime vuosina ovat yleistyneet merkinnät, jotka kertovat, mitä tuotteessa ei ole, esimerkiksi ”maidoton”. Tällaiset merkinnät ovat lähtökohtaisesti sallittuja, jos ne ovat oikein, eivätkä johda kuluttajaa harhaan. On kuitenkin selkeämpää kertoa, mitä tuote sisältää.

Elintarvikealan toimijat vastaavat valmistamiensa ja myymiensä elintarvikkeiden määräystenmukaisuudesta. Allergeenit on tärkeää tunnistaa jokaisessa vaiheessa. Tehokkaasta omavalvonnastakin huolimatta on mahdollista, että virheitä sattuu ja näihin virhetilanteisiin täytyy varautua. Jos markkinoille pääsee elintarvike, joka ei ole puuttuvien allergeenimerkintöjen takia turvallinen, tuotteesta vastaavan toimijan tulee vetää tuote markkinoilta pois ja ilmoittaa siitä kuluttajille. Suomessa valvontaviranomaiset valvovat allergeenien ilmoittamista lainsäädännön edellyttämällä tavalla osana Oiva-tarkastuksia.

Anne Haikonen

Lainsäädäntöneuvos