Kun kalatalouden järjestöt tarjosivat mahdollisuutta tutustua kalastajan arkeen, tartuin heti tilaisuuteen. Pääsin kalastaja Jarno Aaltosen veneeseen ja sain tutustua hänen työpäiväänsä Rauman edustalla. Vesiviljely ja jalostus ovat minulle jo ennestään tuttuja, mutta kalastajan arki vieraampi.

Lähdimme rannasta kello kuusi kauniina toukokuun aamuna. Ensin kävimme kokemassa verkoista ahvensaaliin, jota kertyi iso saavillinen. Komeita haukia saatiin kymmenkunta. Ilma oli raikas mutta aurinkoinen ja meri lähes tyyni. Merelle on kuitenkin lähdettävä myös tuulessa ja sateessa, jolloin veneestä operoiminen ja kalojen verkoista irrottaminen lienee huomattavasti haastavampaa.

Välikahvien jälkeen vaihdoimme venettä ja suuntasimme kohti avomerta lohi- ja siikarysille. Ponttonirysät nousivat näppärästi paineilmalla ja veneeseen saatiin kuusi lohta ja parikymmentä siikaa. Lohien pyrstöön kiinnitettiin yksilökohtainen ”ranneke”. Ammattikalastajilla on kappalemääräinen lohikiintiö, ja merkistä selviää Jarnon nimi sekä monesko lohi kiintiöstä on kalastettu. Merellä partioi rajavartiolaitoksen alus, ja kalastajan toimia tuli tarkastamaan kalastuksenvalvoja ELY-keskuksesta. Kaikki todettiin vaatimusten mukaisiksi. Ennen rysiltä lähtöä Jarno teki vielä mobiilisti ennakkoilmoituksen lohisaaliista.

Kalastajan tukikohdassa pienessä saaressa nautimme herkullista lähikalaa eli grillilohta ja salaattia. Jarno siirsi saaliin veneestä tukikohdan laiturille ja edelleen kuljetuslaatikoihin, punnitsi, jäitti ja pakkasi saaliin takaisin veneeseen, ajoimme Rauman rantaan, missä nostimme saaliin autoon. Matka jatkui Raumalla sijaitsevaan kalaliikkeeseen, jonne Jarno myi lohet ja siiat. Kolmelta iltapäivällä Jarno lähti viemään ahvensaalista Uuteenkaupunkiin. Minä nousin bussiin kohti Helsinkiä.

Kalastajan pitkästä päivästä jäi mieleen monipuolinen saalis valikoivasti eri pyydyksillä – ahvenia, haukia, lohia ja siikoja 

Päällimmäisenä ihmetyksenä kalastajan pitkästä päivästä jäi mieleen monipuolinen saalis hyvinkin valikoivasti eri pyydyksillä – verkot rannan tuntumassa matalassa lahdessa ja rysät kaukana avoimella merellä. Myös työn fyysisyys yllätti. Kalastaja tekee uskomaton määrä kalalaatikoiden nostoja veneestä laiturille, työpöydälle, takaisin laiturille, veneeseen, veneestä taas laiturille ja autoon, sieltä kalaliikkeeseen ja jalostuslaitokseen. Kaikki käsipelillä. Pikkunosturille olisi todellakin käyttöä!

Työn ohessa juttelimme muun muassa kalastuksen valvonnasta ja saaliin jäljitettävyydestä. Kalastajalla raportoimista on paljon, mutta toisaalta se on todennäköisesti vähentänyt niin sanottua harmaata kalastusta ja parantanut kaupallisen kalastuksen edellytyksiä. 

Suuret kiitokset Pullan kalan Jarno Aaltoselle, joka adoptoi minut päiväksi. Nyt tiedän, miten moninaisten työvaiheiden kautta kalastajat saaliinsa kuluttajille saattelevat ja arvostan kalatiskeissä olevaa kotimaista luonnonkalaa entistä enemmän. Kalastaja on taatusti palkkansa ansainnut. Hatun nosto kaikille ammattikalastajille!

Riitta Rahkonen, erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö
Twitter @riitta_rahkonen

Kirjoittaja työskentelee sinisen biotalouden ja tutkimusrahoituksen parissa maa- ja metsätalousministeriössä ja suosittelee kalatalouden arkeen tutustumista muillekin virkamiehille. Elinkeinokalatalouden järjestöt ovat tarjonneet maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille mahdollisuutta tutustua kalatalouteen niin ammattikalastajan veneessä, vesiviljelylaitoksessa kuin kalanjalostamolla. Vierailuja koordinoi ProKala.