Syksy on metsästyksen huippusesonkia ja pakastimia täytetään ekologisilla riistaherkuilla. Tänä syksynä metsästäjien mielissä on pyörinyt keskustelu luotien turvallisuudesta ja lyijyn käytön rajoittamisen seurauksista toiminnan jatkumiselle. Riistalihaan liittyviä suosituksia on päivitetty monissa maissa juuri lyijyriskin vuoksi. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella?

Lyijy on ympäristössä luonnostaan esiintyvä myrkyllinen raskasmetalli. Ympäristöön sitä voi joutua myös ihmisen toiminnan seurauksena, esimerkiksi teollisuuden päästöinä tai ammuttaessa lyijyhauleja ja -luoteja metsästettäessä ja ampumaradoilla.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan lyijyä päätyy ihmisen elimistöön pääasiallisesti ravinnon mukana. Elintarvikkeisiin lyijy taas voi päätyä useita eri reittejä: kasveihin maaperästä tai ilmalaskeumana lyijypitoisen pölyn kautta. Lyijyhauleilla ja -luodeilla ammuttu riista sisältää lyijyä ampumahaavassa ja sen ympärillä. Myös astioista ja muista elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista saattaa siirtyä ruokaan lyijyä, vanhoista keramiikka-astioista ja kristallilaseista suuriakin määriä.

Lyijy on kieltämättä terveyden näkökulmasta ongelma. Raskasmetallit, mukaan lukien lyijy, vaikuttavat ihmisen elimistöön monin tavoin haitallisesti. EFSA on arvioinnissaan todennut lyijyn merkittävimmiksi riskeiksi erityisesti sen vaikutukset lasten hermoston kehitykseen sekä aikuisten sydän- ja verisuonisairauksien ja munuaissairauksien tautitaakkaan. Lyijyn aiheuttamille kriittisille vaikutuksille ei EFSAn mukaan nykyään ole kynnysarvoa, jota voitaisiin pitää turvallisen saannin viitetasona.

Euroopan kemikaalivirasto ECHA on selvittänyt (raportit luettavissa täällä ja täällä) metsästyksessä käytettävien lyijyhaulien ja -luotien vaikutuksia ihmisten terveyteen. Selvityksen mukaan riistanlihaan ammuttava lyijy muodostaa merkittävän terveysriskin. Myös EFSA:n mukaan riistalihaa runsaasti kuluttavilla henkilöillä riista on merkittävä lyijyn lähde.

Metsästäjän tai muun ympäristöstään ja terveydestään huolehtivan ei tarvitse kuitenkaan luopua harrastuksesta tai riistalihan käytöstä, lyijyn haitallisia vaikutuksia voi vähentää omilla valinnoilla.

Suomessa riistalihan turvallista käyttöä on ohjeistettu Ruokaviraston suosituksilla ja kansallisilla säännöksillä. Ruokavirasto on laatinut ohjeet kuluttajille ja ammattilaisille ja neuvoo rajaamaan käytöstä lyijyluodin saastuttaman lihan. Lihantarkastuksessa taas hylätään luonnonvaraisilta eläimiltä yli vuoden ikäisten hirvieläinten maksa ja munuaiset sekä jänisten ja kanien munuaiset, sillä lyijy kertyy erityisesti näihin elimiin.

Kansallisten riskinarviointien mukaan suomalaisilla aikuisilla lyijyn aiheuttama tautitaakka ei yleensä ole merkittävä. Tietyillä kuluttajaryhmillä, kuten metsästäjillä altistus voi kuitenkin nousta tavallisia aikuiskuluttajia suuremmaksi. Riskinarviointien perusteella lapsilla ja sikiöillä lyijyn hermostolliset vaikutukset voivat aiheutua jo pienistä pitoisuuksista, joten lasten altistukseen on tarpeen kiinnittää huomiota, samoin hedelmällisessä iässä ja raskaana olevien naisten lyijyaltistukseen. Voidaankin pohtia, tulisiko kansallisia riskinarviointiin perustuvia syöntisuosituksia joiltakin osin muuttaa.  

Olennaista on myös valita oikeat patruunat oikeaan tarkoitukseen. Viime vuosina on kehitetty aktiivisesti myös lyijyttömiä hauleja, ja sekä metsästykseen että ampumaradoille on saatavissa myrkyttömistä metalleista valmistettuja vaihtoehtoja.

Hirvieläinten metsästyksessä yksinkertaisin keino välttää lyijyn päätyminen lihaan on siirtyä käyttämään kokonaan kuparista tai messingistä valmistettuja luoteja. Lyijyn päätymistä ympäristöön ja riistalihaan on mahdollista vähentää myös ilman, että lyijyn käyttöä olisi tarpeen kokonaan kieltää. Ampumaradoilla kivääreillä harjoitellaan runsaasti kokovaippaluodeilla, joiden lyijy on tukevasti kuparivaipalla peitetty. Kivääriradalla luodit ammutaan taustavalliin tai keräyslaitteeseen ja ympäristöriski hallitaan ympäristöluvilla. Myös pienriistan metsästyksessä kivääreissä käytetään kokovaippaluoteja, jolloin lyijy ei leviä lihaan.

On hyvä muistaa, että Suomessa elintarvikkeiden lyijypitoisuudet ovat pienentyneet merkittävästi ympäristölainsäädännön rajoituksilla, esimerkiksi lyijypitoisen bensiinin käyttökiellolla. Merkitystä on myös elintarvikkeille, astioille ja rehuille annetuilla raja-arvoilla. Merkittävä osa Suomessa tutkituista valvontanäytteistä on ollut lyijypitoisuudeltaan alle analyysimenetelmän määritysrajan.

Suurimmat lyijyn lähteet tavallisen kuluttajan ravitsemuksessa ovat kala ja kalasäilykkeet, juurekset, kasvikset, hedelmät, marjat sekä vilja ja viljavalmisteet. Näiden elintarvikeryhmien korostuminen lyijyn lähteinä johtuu kuitenkin siitä, että niitä käytetään usein ja suuria määriä.

Kuluttaja voi vähentää lyijylle altistumista syömällä eri elintarvikkeita yleisten syöntisuositusten mukaisesti: monipuolisesti, vaihtelevasti ja kohtuullisesti. Perintöastiat ovat kauneimpia koristekäytössä tai vain juhlatilanteissa pöytään katettuna. Vastuulliseen metsästykseen kuuluu luonnollisesti myös huolehtiminen omasta ja läheistemme terveydestä samalla, kun nautimme luonnon antamista riistaherkuista.

Jaana Husu-Kallio
kansliapäällikkö
maa- ja metsätalousministeriö

Twitter: @jhusukallio