Blogit

Itämeri mielessäin

Marja-Liisa Tapio-Biström Julkaisupäivä 31.8.2018 10.35 Blogit MMM

Neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström keksi mökillään tavan poistaa fosforia Itämerestä.

Tärkeä osa työstäni maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolla on työskentely Itämeren tilan parantamiseksi. Suomen puheenjohtajuus Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM) seuraavien kahden vuoden ajan merkitsee omalta osaltani intensiivistä työtä ravinteiden kierrättämisen edistämiseksi koko Itämeren alueella.

Itämeri on myös voimakkaasti läsnä vapaa-aikanani. Perheemme kesäpaikka, johon mieheni perheellä on sukupolvien siteet, on pienessä saaressa Kemiön saaren etelälaidalla. Siellä kuluvat perheen ja suvun lomat kalastellen, retkeillen, uiden, saunoen ja nauttien Saaristomeren sykähdyttävästä kauneudesta ja hiljaisuudesta, joka taitaa olla nykymaailman kallisarvoisimpia asioita.

Mökkiläisenä mietin tietysti kovasti, miten voisin omalta osaltani edistää käytännön toimillani Itämeren tilan paranemista. Viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet vakuuttavaa näyttöä niin sanotun vähempiarvoisen kalan pyytämisen vaikutuksista Itämeren sisäisen kuormituksen kierrossa olevaan fosforimäärään. Ja kyllähän joka päiväisen verkkokalastuksen tuotoksista onkin ahventen ja haukien ohella iso osa pientä lahnaa, säynävää ja muita särkikaloja.

Niinpä rupesin miettimään, miten saan omalta osaltani poistettu liikafosforia Itämerestä. Ensimmäinen idea lähti saariston perunanviljelyperinteestä. Laitettiin aina vakoon vierekkäin istukasmukula ja silakka – tehokas lannoitus varmistamaan tärkeää perunasatoa. Itse päädyin joka aamuisine lahnaämpäreineni lannoittamaan marjapensaita, kuoppa pensaan juureen ja lannoitekalaa pohjalle ja maata päälle. Ongelma vain oli, että vieraslajina saareemme rantautuneet supikoirat keksivät ”kalaravintolani” ja kaivoivat joka yö kalat ylös ja pistivät parempiin suihin. Tuloksena kolme pulskaa poikasta ja seuraavana kesänä ei sitten juuri maassa pesiviä vesilintuja saarellamme tavattu. APUA, EI NÄIN!

Hankin lämpökompostorin, joka otettiin tänä keväänä käyttöön. Joka aamuinen kalansaalis kompostoriin ja kuiviketta päälle. Sekoitus. Kärsivällinen perheeni sieti vaieten pihan perältä kulkeutuvia mätänevän kalan hajuja. Mutta kompostin lämpötila pysyi vain kolmessakymmenessä asteessa…HUH!

Mitä ihmettä, eihän mikään voi estää kompostointiprosessia, jos typpeä ja hiiltä on sopivassa suhteessa! Mutta lisäksi tarvitaan ilmaa ja kosteutta! Siis kaikkea oikeassa suhteessa. Kompostini oli liian kuiva! Muutaman päivän kastelun jälkeen ihme tapahtui, lämpötila ampaisi 60 asteeseen ja kompostin kannen avaus tuotti muhevan mullan tuoksun. Mahtavaa, nyt minulla on täysi kompostori ravinteikasta multaa, ensi kesänä vihannesviljelmäni kukoistavat ja tästä lähtien minulla on tapa poistaa tehokkaasti fosforia Itämerestä ja omalta osaltani parantaa Itämeren tilannetta. Saa matkia, tulee hyvä mieli!

Neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström

Kommentit
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita