Yle uutisoi tänään tutkija Sampo Soimakallion laskelmasta, jonka mukaan Suomen metsien hakkuutasoa tulisi alentaa olennaisesti EU:n LULUCF-asetuksen vaatimusten vuoksi. Kyse on yksittäisen tutkijan EU-asetuksen soveltamiseen liittyvästä tulkinnasta ja siihen perustuvasta laskelmasta. En ainakaan itse ole tietoinen uutisessa mainitusta näkemyserosta Suomen ja EU:n välillä. EU:n komissio ei ole tietääkseni myöskään puuttunut Suomen hakkuumääriin.

LULUCF-asetuksessa kerrotaan kriiteerit, joiden mukaan kukin jäsenmaa laskee metsiensä hiilinielutasoa kaudella 2021–2025 kuvaavan ns. vertailutason. Kyse on laskennallisista arvioluvuista, joihin kauden toteutuneita metsien hiilinieluarvoja verrataan, kun aikanaan arvioidaan eri maiden maankäyttösektorin päästötavoitteiden saavuttamista.

Jos Suomi yliarvioisi laskelmassa hiilinielutasonsa ja tulevaisuudessa toteutuva nettonielu jäisi vertailutasoa pienemmäksi, erotus lisäisi maankäyttösektorin laskennallisia päästöjä. Maankäyttösektorin yhteenlasketut laskennalliset päästöt pitäisi silloin kompensoida joko lisäämällä päästövähennystoimia taakanjakosektorilla tai hankkimalla nieluyksiköitä muilta jäsenmailta. Tässäkään tapauksessa komissiolla ei olisi toimivaltaa hyväksyä tai hylätä kansallisia hakkuusuunnitelmia.

EU:n LULUCF-asetuksen laskentasäännöt ja vertailutasolaskennan menetelmät ovat hyvin monimutkaisia. Luonnonvarakeskus (Luke) laati viime vuoden lopulla maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsien vertailutasolaskelman asetuksen kriteerejä noudattaen. Laskelmat ja niiden taustaoletukset julkaistiin avoimesti kaikkien arvioitaviksi.

Luke tiedotti viime viikolla avoimesti myös laskelmista kotimaassa löytyneestä epäjohdonmukaisuudesta ja tekee parhaillaan perusteellista selvitystä havainnon vaikutuksesta vertailutasoon. Selvitys valmistuu vielä toukokuun aikana. Sen lisäksi odotamme parhaillaan EU-arviointiin osallistuneen asiantuntijaryhmän kommentteja komissiolle toimitetusta laskelmasta.

Komission varsinaiset kannanotot jäsenmaiden laskelmiin (ns. tekniset suositukset) julkaistaan kesä-heinäkuussa. Jäsenmaiden tulee toimittaa tarkennukset sisältävä vertailutasoraportti komissiolle tämän vuoden loppuun mennessä. Komissio vahvistaa lopulliset vertailutasot vuonna 2020. 

Suomen metsiin sitoutunut hiilivarasto kasvaa edelleen koko ajan eli metsät toimivat nettonieluna. Lisääntyvät hakkuut pienentävät aluksi nettonielua, mutta aktiivisella metsänhoidolla se palautuu myöhemmin korkealle tasolle. Väliaikaisesti vähenevä nettonielu on edelleen nettonielu eikä päästö. 

Arviot maankäyttösektorin ja metsien nieluista ja päästöistä muuttuvat jatkuvasti inventaari- ja muiden tietojen täsmentyessä. Uudet tiedot eivät ole kuitenkaan muuttaneet kokonaiskuvaa metsistä merkittävänä nettonieluna.

Toinen toistaan seuraavien uusien tietojen julkistaminen johtaa valitettavasti helposti hämmennykseen julkisessa keskustelussa. Mielestäni nyt olisi viisasta antaa Lukelle työrauha ja muistaa samalla sekin, ettei metsien hoidon ja käytön ilmastovaikutuksia voida arvioida pelkästään EU:n LULUCF-asetuksen näkökulmasta.  

Heikki Granholm
Metsäneuvos
MMM