Suomalaista kouluruokaosaamista arvostetaan maailmalla. Myös Latviassa ollaan kiinnostuneita suomalaisen kouluruokailun toteutuksesta. Niinpä delegaatio Latviasta kutsui itsensä kylään Seinäjoelle yhteisen CITIES2030-hankkeen merkeissä. Kerron blogissani, mitkä asiat suomalaisessa kouluruokailussa kiinnostivat, mitkä ihmetyttivät ja millaisia kysymyksiä keskusteluissa nousi esille.

Pohjanmaalle saapui viime viikolla maatalousministeri Didzis Šmitsin johdolla lähes nelikymmenpäinen innokas joukko latvialaisia. Kolmipäiväisen vierailun pääaiheena olivat suomalainen kouluruokailu, julkiset elintarvikehankinnat ja ruokapalveluiden kestävyystyö sekä suomalainen ruokajärjestelmä.

Suomen maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen tapasi latvialaisen virkaveljensä Seinäjoella. Tapaamisessa Šmits kertoi Latvian olevan vielä noviisi kouluruokailun järjestämisessä, mutta he haluavat kehittää ruokailua sekä hankintoja ja ottaa meistä oppia. 

Vierailun ohjelma käsitteli muun muassa suomalaista kouluruokailua ja kouluruuan kehittämisohjelmaa sekä ruokapalveluiden toiminnan kestävyyden edistämistä, etenkin ruokalistasuunnittelua ja elintarvikehankintoja. Lisäksi syvennyimme vierailijoita kiinnostaviin lähiruokahankintoihin ja lähiruuan tarjoamisen taloudellisiin vaikutuksiin lähialueelle. Lisäksi vieraat pääsivät tutustumaan Seinäjoen keskuskeittiöön, Koskenojan tilaan ja muutamaan elintarvikealan yritykseen sekä syömään koululounasta paikallisella yläkoululla.

Latvialaisia kiinnosti, miten kouluruokailu on Suomessa hallinnollisesti järjestetty; kuka vastaa ja valvoo toteutusta, millainen on lainsäädäntö jne. Heitä kummastutti, että niin moni asia on mainittu vain ravitsemus- ja kouluruokasuosituksissa, eikä lainsäädännössä.

Velvoittavuus nähtiin heillä tarpeelliseksi ja ruuan ja elintarvikkeiden heikko laatu koettiin toisinaan ongelmaksi. Aina ei voi luottaa siihen, että saa, mitä on tilannut, elintarviketurvallisuudessakin voisi olla kehitettävää. Toisaalta suomalaista runsasta muovinkäyttöä suojaamassa elintarvikkeita ihmeteltiin ja kierrätyksestä kyseltiin. Kerroimme suomalaisesta elintarvikelainsäädännöstä sekä oma- ja oiva-valvonnasta. Lajittelu ja kierrätys ovat meillä arkipäivää.

Kouluruuan käytännön toteutuksen lisäksi keskusteluissa nousi esille ravitsemuksen ja ekologisuuden edistäminen kouluruokailussa, kuten kasvisruuan ja kalan tarjoaminen, täysipainoisen aterian komponentit sekä ruokien ja esim. kappaletuotteiden suolapitoisuus ja sokerin käyttö. Lisäksi keskustelimme luomusta ja ruokapalveluissa käytettävistä luomutuotteista. Myös latviassa käytetään kouluissa luomumaitoa ja määrälle oli asetettu lakisääteinen minimi. Kasvirasvapohjaiset levitteet ja rasvaton maito herättivät kummastusta, latvialaiset arvostavat voita. Kiinnostuneita oltiin myös kuulemaan, miten seuraamme julkisten aterioiden ravitsemussisältöä ja aistinvaraista laatua.

Kouluruokakoordinaattori Virpi Kulomaa ja erityisasiantuntija Auli Väänänen maa- ja metsätalousministeriöstä osallistuivat koululounaalle.

Vierailupäivänä koululounaalla oli tarjolla nakkikeittoa, rieskaa, juustoa sekä kurkkusiivuja ja omena. Maito oli rasvatonta luomumaitoa. Kasvisvaihtoehtona tarjoiltiin kasvisnakkikeittoa, . Vieraat kiittelivät keittoa maukkaaksi, samoin rieskaa. Keitto pääruokana ei ole Latviassa yleistä. He hiukan ihmettelivät, kuinka meillä voi olla kerran viikossa keittopäivä, mitä ihmettä silloin syödään, aina nakkikeittoako? Kerroimme Suomen rikkaasta keittoperinteestä ja monista ravitsevista keittoruuista.

Suurimmassa osassa Eurooppaa ei kouluruokailua järjestetä siinä laajuudessa kuin Suomessa ja ruoka on yleensä maksullinen. Kaikille koululaisille ilmainen ja täysipainoinen ateria löytyy vain Suomesta ja Ruotsista. Suomessa kaikille maksuton kouluruoka nähdään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävänä asiana. Latviassa kouluruokailua tuetaan julkisista varoista, mutta osa aterian hinnasta jää oppilaiden kotien maksettavaksi. 

Latvialaiset ovat halukkaita jatkamaan yhteistyötä ja keskusteluja kouluruokailun ja julkisten hankintojen kehittämiseksi. Seuraavan kerran tapaamme virtuaalisesti. Odotamme kuulevamme lisää latvialaisesta kouluruuan toteutuksesta. Kokemusten ja tiedon vaihto on arvokasta myös meille Suomessa, jotta voimme kehittää kansainvälisesti ainutlaatuista kouluruokaosaamistamme.

Kirjoittaja Auli Väänänen on julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen erityisasiantuntija maa- ja metsätalousministeriössä.