Työskentelin viiden vuoden ajan MMM:n erityisasiantuntijana Pariisissa, jossa työaikani jakaantui tasan toisaalta kahdenvälisiin suhteisiin Ranskan kanssa suurlähetystössä ja toisaalta OECD:n maatalousasioihin Suomen pysyvässä OECD-edustustossa. Pohdittaessa Ranskan maatalouden ja ruokatuotannon keskeisiä haasteita voidaan helposti löytää monia yhtäläisyyksiä Suomen kanssa.

Elintarvikemarkkinalakia on Ranskassa uusittu ja päivitetty viimeisen viiden vuoden ajan taukoamatta eikä loppua näy. Kaksoishaaste, jossa viljelijöille varmistetaan parempi tulotaso ja samaan aikaan kuluttajille laadukkaampia, terveellisempiä ja kestävämmin tuotettuja tuotteita on osoittautunut poikkeuksellisen kimurantiksi. Toimivat keinot kotimaisten tuotteiden hinnan nostamiseksi EU:n yhteismarkkinoilla ja markkinataloudessa ovat rajattuja.

Ympäristö-ja ilmastokysymysten noustua entistä keskeisempään asemaan yhteiskunnallisessa keskustelussa on suuren yleisön syyttävä sormi noussut myös viljelijöiden suuntaan ja paineet viljelijäväestön keskuudessa ovat kasvaneet. Seuraavien kymmenen vuoden aikana yli puolet Ranskan viljelijöistä on jäämässä eläkkeelle ja nuorten jatkajien löytäminen maatiloille nykyisessä toimintaympäristössä on yksi Ranskan maatalouden keskeisimmistä haasteista. Myös maatalouden kiinteistökauppoja koskeva laki kaipaa kipeästi uudistuksia sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi tiloilla.

Koronakriisi on kohdellut Ranskaa kovin kourin, mutta viljelijäväestö voi löytää tuosta ukkospilvestä myös hopeareunuksen. Poikkeusoloissa kriisin keskellä kuluttajat näkivät paremmin viljelijöiden työn tärkeyden ja turvallisen sekä laadukkaan ruuan arvon. Lyhyen tuotantoketjun lähiruuan arvostus kasvoi ja myös viljelijöiden työn arvostus kääntyi uudelleen nousuun.

Koronakriisin ja Ukrainan sodan myötä keskustelu maataloustuotannon suvereniteetistä ja roolista strategisessa autonomiassa sai uutta tuulta purjeisiinsa Ranskassa. Jopa maatalous- ja elintarvikeministeriön nimi muutettiin hiljattain maatalous- ja ruokasuvereniteettiministeriöksi. Maatalouden suvereniteetin katsotaan heijastavan maatalouden ratkaisevaa merkitystä koko Ranskan taloudelle ja yhteiskunnalle.

Keskustelu Ranskan maatalouden kilpailukyvyn eroosiosta, erityisesti kilpailluilla yhteismarkkinoilla, jatkuu kiivaana. Vaikka Ranskassa tuotetaan arvolla mitaten lähes viidennes koko EU-alueen maataloustuotannon arvosta, on elintarvikkeiden tuonti kasvanut Ranskassa koko 2000-luvun ajan vientiä nopeammin. Hintakilpailukyvyn ollessa monia EU-naapureita heikompi Ranskastakin on tullut jalostamattomien maataloustuotteiden nettotuoja. Kaikkien maataloustuotteiden osalta Ranska on kuitenkin edelleen EU-maiden suurin viejä kolmansiin maihin.

Ranskan elintarvikeviennin ylivoimainen valopilkku on juomasektori. Viime vuonna viinien ja väkevien alkoholien kauppaylijäämä oli lähes 14 miljardia euroa. Ranskan kroonisesti alijäämäisessä ulkomaankaupassa vain ilmailusektori suoriutui paremmin. Elintarvikesektori ja maatalous näyttelevät yhä suurta roolia Ranskan taloudessa.

Maa- ja elintarviketaloudella on perinteisesti ollut erityinen asema ranskalaisten sydämissä sekä yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa. Arvostus maaseutua ja hyvää ruokaa kohtaan on ollut suurta. Ranskan suurimman tuottajajärjestö FNSEA:n puheenjohtaja Christiane Lambert onkin usein puheissaan muokannut ranskalaisten perusarvoiksi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon sijaan vapauden, tasa-arvon ja oikeuden hyvään ruokaan.

Kirjoittaja työskentelee neuvottelevana virkamiehenä maa- ja metsätalousministeriössä.